Leškinaini ta viärämielini sut'ja
1Iisussa šano opaššettavillah peittopakinan šiitä, jotta aina pitäis vaipumatta moliutuo. Hiän šano:
2«Yheššä linnašša oli sut'ja, kumpani ei varannun Jumalua eikä häpiellyn ihmisie. 3Šamašša linnašša eli niise leškinaini, kumpani koko ajan kävi sut'jan luo ta priššasi: ‘Puolissa milma miun viärittäjyä vaštah’. 4Pitkäh aikah sut'ja ei šuoštun. A šiitä hiän šano ičekšeh: ‘Mie en varaja Jumalua enkä häpie ihmisie, 5no tämä leškinaini ei jätä milma rauhah. Mie puolissan häntä suutušša, jotta hiän ei vaivuais milma käyntilöilläh.’»
6Hospoti kyšy: «Kuulijako, mitä šano tuo viärämielini sut'ja? 7Eikö šilloin Jumalaki auta niitä, kenet Hiän on valinnun omikseh ta ket yötä-päivyä molitah Häneltä apuo? Rupieuko Hiän pitvittelömäh? 8Mie šanon teilä, Hiän tulou ruttoh heilä apuh. No konša Ihmisen Poika tulou jälelläh, niin löytänöykö Hiän uškuo muan piältä?»
Peittopakina farisseista ta veronkeryäjäštä
9Eryähillä, ket piettih iččieh oikiemielisinä ta pahekšittih toisie, Iisussa šano tämän peittopakinan:
10«Kakši mieštä mäni jumalankotih moliutumah. Yksi niistä oli farissei, toini oli veronkeryäjä. 11Farissei šeiso omalla paikalla ta moliutu ičekšeh: ‘Jumala, passipoitan Šilma šiitä, jotta mie en ole šemmoni kuin muut ihmiset – rosvot, valehtelijat, huoruiččijat tahi niin kuin tuo veronkeryäjä. 12Mie pyhitän kahičči netälissä ta annan Jumalalla kymmenennen ošan kaikešta, mitä hankin.’ 13Veronkeryäjä šeiso loitompana. Hiän ei ruohtin kaččuo taivahah päin, vain löi iččieh rintah ta šano: ‘Jumala, šaleiče milma riähkähistä!’
14Mie šanon teilä, jotta veronkeryäjä läksi kotih Jumalan hyväkšymänä, a še farissei ei. Niät kun jokahini, ken iččieh ylentäy, še alennetah, ka ken iččieh alentau, še ylennetäh.»
Iisussa plahosloviu lapšie
15Iisussan luo tuotih pienie lapšie, jotta Hiän košettais heitä. Tämän nähtyö opaššettavat ruvettih moittimah tuojie. 16No Iisussa kučču lapšet luokšeh ta šano: «Antakkua lapšien tulla Miun luo, elkyä pietelkyä heitä. Heijän moisilla kuuluu Jumalan Valtakunta. 17Šanon teilä toven: ken ei ottane Jumalan Valtakuntua šytämeheh niin kuin lapši, še ei piäše šinne.»
Iisussa ta pohatta mieš
18Eryäš korkievirkani mieš kyšy Iisussalta: «Hyvä Opaštaja, mitä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» 19Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? Kenkänä muu ei ole hyvä kuin yksistäh Jumala. 20Käšyt šie tiijät: elä makua vierahan naisen kera; elä tapa; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; kunnivoita tuattuoš ta muamuoš.» 21Mieš vaštasi: «Nuorešta šuate mie olen elän kaikkien näijen käškyjen mukah». 22Tämän kuultuo Iisussa šano: «Yksi as's'a šiula on vielä ruatamatta. Myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä, niin šiula on uarreh taivahissa. Šiitä tule ta aššu Miun kera.» 23Tämän kuultuo mieš murehtu, šentäh kun Hiän oli hyvin pohatta.
24Šen nähtyö Iisussa šano: «Vaikie on niijen, kellä on äijän hyvysie, piäššä Jumalan Valtakuntah. 25Helpompi on verbl'udan männä nieklanšilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» 26«Kenpä šilloin voit pelaštuo?» kyšyttih kuuntelijat. 27Iisussa vaštasi: «Mitä ihmiset ei voija, šen Jumala voit».
Opaššettavien palkka
28Šiitä Petri šano: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken, mitä meilä oli, ta läksimä Šiun kera.» 29Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: jokahini, ken Jumalan Valtakunnan tähen jätti oman talon tahi vanhemmat, vellet tahi čikot, oman naisen tahi lapšet, 30še šuau jo täššä ajašša moninkertasen korvaukšen, a tulijašša ajašša ilmasenikusen elämän».
Iisussa vielä kerran pakajau kuolomaštah
31Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta šano heilä: «Myö matkuamma nyt Jerusalimih. Šielä stuaniutuu kaikki, mitä Jumalan viessintuojat on kirjutettu Ihmisen Pojašta. 32Hänet annetah toisenvierosien käsih, Häntä nakretah, häväissäh ta šyletäh Hänellä piällä. 33Hyö ruoškitah Häntä ta tapetah Hänet. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»
34Opaššettavat ei maltettu mitänä Iisussan pakinašta. Hänen šanojen merkityš oli heiltä peitetty, eikä hyö piäšty perillä, mitä Iisussa tarkotti näillä šanoilla.
Iisussa parentau šokien
35Konša Iisussa läheni Jerihonie, tien viereššä istu šokie ta kyšy miilostinua. 36Kun šokie kuuli, jotta tiellä matkuau äijän väkie, hiän kyšy, mitä on tapahtumašša. 37Hänellä šanottih, jotta Iisussa Nasarettilaini oli mänöššä šiitä šivučči. 38Šilloin hiän karjeutu: «Iisussa, Tuavitan Poika, armaha milma!» 39Ieššä matkuajat vuajittih, jotta šokie ois iänettäh, ka hiän vielä lujempah karju: «Tuavitan Poika, armaha milma!»
40Iisussa pietty ta käški kulettua šokien luokšeh. Mieš tuli, ta Iisussa kyšy häneltä: 41«Mitä šie tahot, jotta Mie šiula ruatasin?» Mieš vaštasi: «Hospoti, anna miun šilmih näkö». 42Šiih Iisussa šano: «Šie rupiet näkömäh. Šiun uško parenti šiut.»
43Šamašša šokie rupesi näkömäh ta Jumalua ylentyän läksi Iisussan matkah. Rahvašjoukko, kumpani näki tämän, kiitteli Jumalua.
