Lukan jevanheli 2

₁Niinä päivinä tuli Riiman keisarilta Aukustilta käšky, jotta koko muašša pitäy ruveta luatimah väjenkirjutušlistoja. ₂Tämä oli enšimmäini väjenkirjutuš, ta še oli šiih aikah, konša Siirijua halličči Kvirinie. ₃Kaikin mäntih kirjuttautumah, jokahini omah linnah.

₄Joosefi niise läksi Nasaretin linnašta, kumpani oli Galileijašša. Hiän mäni Juutijah, Tuavitan linnah Viflejemih, šentäh kun oli Tuavitan šuvušta. ₅Hiän otti kerallah Muarien, kumpani oli kihlottu hänellä ta kumpani kanto Lašta. ₆Konša hyö oltih šielä, Muariella tuli lapšenšuanta-aika. ₇Hiän šai Pojan, enšimmäisen Lapšen. Hiän kapaloičči Lapšen ta pani Hänet šoimeh, šentäh kun heilä ei löytyn tilua matkuštajien talošta.

₈Šillä šeuvulla oli paimenie varteimašša yöllä lampahie. ₉Heilä näyttäyty Hospotin anheli, ta Hospotin jumalallini valo ympäröičči hiät. Paimenet äijälti pöläššyttih. ₁₀Anheli šano heilä: «Elkyä varakkua. Mie tulin ilmottamah teilä hyvän viessin, šuuren ilošanoman kaikella rahvahalla. ₁₁Tänäpiänä Tuavitan linnašša šynty teilä Pelaštaja, kumpani on Hristossa, Hospoti. ₁₂Täštä työ tunnetta Hänet: ripakkoloih kiäritty Lapši makuau šoimešša.» ₁₃Yhtäkkie anhelin luo jiäviyty šuuri taivahallini šotajoukko, kumpani ylenti Hospotie šanoilla:

₁₅Konša anhelit mäntih heijän luota taivahah, paimenet paistih keškenäh: «Läkkä Viflejemih! Šielä myö niämmä šen, mitä on tapahtun, šen, mistä Hospoti meilä ilmotti.»

₁₆Hyö lähettih kiirehešti Viflejemih ta löyvettih šielä Muarie, Joosefi ta Lapši, kumpani makasi šoimešša. ₁₇Tämän nähtyö paimenet kerrottih, mitä anhelit šanottih heilä Lapšešta. ₁₈Kaikin, ket kuultih paimenien šanat, kummekšittih. ₁₉Muarie pani kaikki nämä šanat šiämeh ta moničči ajatteli niitä ičekšeh.

₂₀Paimenet myöššyttih karjan luo, ylennettih ta passipoitettih Jumalua šiitä, mitä hyö šuatih kuulla ta nähä. Kaikki kävi juštih niin, mitein heilä oli šanottu.

₂₁Kahekšan päivän piäštä tuli aika luatie Lapšella laitaleikkauš, ta Hänellä pantih nimekši Iisussa. Še oli še nimi, min anheli käški antua Hänellä jo ennein šitä, kun Muarie tuli pakšukši.

₂₂Tuli aika Joosefin ta Muarien männä puhistautumah, niin kuin Moissein Sakona käški. Hyö tuotih Iisussa Jerusalimih, jotta panna Hänet Hospotin eteh, ₂₃šentäh kun Hospotin Sakonašša šanotah näin: «Jokahini poikalapši, mi on muamollah enšimmäini lapši, pitäy pyhittyä Hospotilla». ₂₄Hospotin Sakonan mukah heijän piti šamalla kertua tuuvva uhrilahja Jumalalla, «pari villikyyhkyistä tahi kakši kyyhkynpoikaista».

₂₅Jerusalimissa oli mieš nimeltäh Simeoni. Hiän oli oikiemielini ta jumalahini ta vuotti, jotta Jumala piäštäis Israelin ahissukšista. Pyhä Henki oli Simeonin piällä. ₂₆Pyhä Henki oli ilmottan hänellä, jotta hiän ei kuole, kuni ei niä Hospotin työntämyä Hristossua. ₂₇Henken juohattamana hiän tuli jumalankotih. Juštih šilloin Iisussan vanhemmat tuotih šinne Lapši, jotta luatie Hänellä še, mitä Sakona käšköy. ₂₈Simeoni otti Lapšen yškäh, passipoitti Jumalua ta šano:

₃₃Joosefi ta Iisussan Muamo kummekšittih, mitä Lapšešta šanottih. ₃₄Simeoni plahoslovi hiät ta šano Muariella, Lapšen Muamolla: «Tämän Lapšen tähen monet israelilaiset lanketah ta monet nouššah. Jumala on pannun Hänet merkiksi, kumpaista vaššuššetah, ₃₅ta šiun omanki šytämen läpi pistäy miekka. Näin tullah ilmi monien šiämeh peitetyt mielet.»

₃₆Šielä oli niise Jumalan viessintuoja Anna, Fanuilin tytär, Asirin šuvušta. Hiän oli jo hyvin vanha. Hiän oli männyn nuorena neiččyönä miehellä ta oli elän mieheh kera šeiččemen vuotta. ₃₇No nyt hiän oli leški ta hänellä oli kahekšankymmentä nellä vuotta. Hiän ei lähten jumalankojista kunnena, vain sluuši yötä päivyä Jumalalla: moliutu ta pyhitti. ₃₈Hiän niise tuli šinne juštih šamah aikah. Hiän passipoitti Jumalua ta pakasi Lapšešta kaikilla niillä, ket vuotettih, jotta Jumala piäštäy Jerusalimin ahissukšista.

₃₉Ruattuo kaiken šen, min Hospotin Sakona miäräsi, Joosefi ta Muarie myöššyttih Galileijah, omah kotilinnah Nasarettih. ₄₀Šielä Lapši kašvo, lujittu henkeššäh ta viisaštu, ta Jumalan armo oli Hänen kera.

₄₁Joka vuosi Iisussan vanhemmat käytih Äijänpäivän pruasniekalla Jerusalimih. ₄₂Konša Iisussalla oli kakšitoista vuotta, hyö tuaš lähettih Jerusalimih pruasniekalla, niin kuin oli tapana. ₄₃Pruasniekkapäivien loputtuo, vanhemmat lähettih kotih, a Iisussa-poika jäi Jerusalimih. No Joosefi ta Iisussan Muamo ei hokšattu šitä. ₄₄Hyö matattih koko päivä šiinä mielin, jotta Iisussa on joukošša. Kun hyö ruvettih eččimäh Häntä heimolaisien ta tuttavien kešeštä, ₄₅niin ei löyvetty. Šiitä Joosefin ta Muarien piti myöštyö Jerusalimih eččimäh Häntä.

₄₆Kolmen päivän piäštä hyö löyvettih Iisussa jumalankojista. Hiän istu šielä opaštajien kešeššä, kuunteli heitä ta kyšeli heiltä. ₄₇Kaikin, ket kuunneltih Häntä, oltih kummissah, kuin hyvin Hiän kaiken malttau ta kuin tolkukkahašti vaštuau. ₄₈Nähtyö Iisussan Hänen vanhemmat ouvokšuttih ta Muamo kyšy Häneltä: «Poikan, mintäh Šie ruavoit meilä tämän? Myö tuattoš kera hätäytymä kokonah ta rupesima eččimäh Šilma.» ₄₉Iisussa vaštasi heilä: «Mintäh työ Milma ečittä? Ettäkö tiijä, jotta Miun pitäy olla Tuattoni kojissa?» ₅₀Ka hyö ei maltettu, mitä Hiän tahto šanuo näillä šanoilla.

₅₁Iisussa myöšty vanhempieh kera Nasarettih ta totteli heitä kaikešša. Hänen Muamo peitti omah šytämeh kaiken, mitä heilä oli tapahtun. ₅₂Iisussa kašvo ta šai lisyä viisahutta. Jumala ta ihmiset tykättih Häntä.