Lukan jevanheli 24

₁Enšimmäisenä päivänä šuovatan jälkeh naiset jo aikaseh huomenekšella otettih hajuvoitiet, mit oli varuššettu, ta lähettih kalmalla. Hiän kera tuli eryähie toisieki naisie. ₂Hyö nähtih, jotta kalmakotisen šuulla pantu kivi oli vieretetty pois. ₃Naiset mäntih šiämeh, ka ei löyvetty Hospoti Iisussan Ruumista. ₄Kun hyö šitä ihmeteltih, hiän ieššä yhtäkkie šeiso kakši mieštä, kumpasien vuattiet oltih kirkkahan valkiet niin kuin päiväni. ₅Naiset pöläššyttih ta painettih piät. Miehet šanottih heilä: «Mintäh työ ečittä elävyä kuollehien joukošta? ₆Ei Hiän ole tiälä, Hiän nousi kuollehista. Muistakkua, mitä Hiän pakasi teilä olleššah vielä Galileijašša. ₇Hiän šano: ‘Näin käypi: Ihmisen Poika annetah riähkähisillä käsih ta nuaklitah ristih, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista’.» ₈Šilloin hyö muissettih, jotta niin Iisussa oli šanon.

₉Kalmalta tultuo naiset vietih täštä viesti yhellätoista opaššettavalla ta kaikilla muilla. ₁₀Ne naiset oltih Magdalan Muarie, Joanna ta Juakon muamo Muarie, ta vielä toisieki oli hiän kera. Hyö šanottih apostoliloilla kaiken tämän, ₁₁ka hiän mieleštä tämä oli ihan naisien kekšintyö, ta hyö ei ušottu. ₁₂Kumminki Petri läksi juokšomah kalmakotisen luo. Hiän kumartu kaččomah šiämeh, vain ei nähnyn muuta kuin kiärevuattiet. Šiitä hiän myöšty kotihih ičekšeh kummekšuon kaikkie tätä.

₁₃Šinä šamana päivänä kakši Iisussan opaššettavua matkasi Emmausih, še kylä on kymmenisen virššan piäššä Jerusalimista. ₁₄Matatešša hyö paistih kaikešta, mitä oli ollun. ₁₅Kuni hyö šiinä paistih ta tuumaitih, Iisussa Iče tuli hiän luo ta aštu hiän kera. ₁₆Opaššettavilta niin kuin šilmät ois šokaistu, ta hyö ei tunnettu Häntä.

₁₇Iisussa rupesi pakauttamah heitä: «Mistä työ pakajatta matatešša? Miksi oletta pahalla mielellä?» ₁₈Yksi heistä, Kleopa nimeltäh, šano Iisussalla: «Šie onnakko olet koko Jerusalimissa ainut vierašmualaini, ken ei tiijä, mitä tiälä on ollun näinä päivinä?» ₁₉Iisussa kyšy: «A mitäpä on ollun?» Hyö vaššattih: «Ka še, mitä šattu Iisussa Nasarettilaisella. Hiän oli Jumalan viessintuoja, varma omissa šanoissah ta töissäh Jumalan ta kaiken rahvahan šilmissä. ₂₀Miän ylipapit ta valtamiehet annettih Hänet kuolomah suutittavakši ta Hänet nuaklittih ristih. ₂₁A myö toivoma, jotta Hiän ois še, ken piäštäy Israelin šen vihollisista. Nyt on kaiken lisäkši jo kolmaš päivä šiitä, kun kaikki tämä oli. ₂₂Ta vielä eryähät miän naiset šuatih miät ihmettelömäh. Aikaseh huomenekšella hyö lähettih kalmalla. ₂₃Kun hyö ei löyvetty Iisussan Ruumista, myöššyttih ta šanottih, jotta heilä näyttäyvyttih anhelit, kumpaset šanottih, jotta Iisussa on elošša. ₂₄Šiitä eryähät meistä lähettih kalmakotisen luo ta nähtih, jotta tosiehki kaikki on niin, mitein naiset šanottih. Iisussua hyö ei kuitenki nähty.»

₂₅«Kylläpä teilä on vähän mieltä!» šano heilä Iisussa. «Noinko vaikie tiän on uškuo šitä, mitä Jumalan viessintuojat einuššettih? ₂₆Eiköš Hristossan pitänki näin käršie ta šiitä piäššä taivahan kunnivoh?» ₂₇Ta Hiän šelitti heilä, mitä Häneštä oli šanottu kaikissa Pyhissä Kirjutukšissa, alkuan Moissein ta kaikkien viessintuojien kirjoista.

₂₈Kun hyö tultih šen kylän luo, minne miehet oltih mänöššä, Iisussa oli lähtövinäh ielläh. ₂₉Hyö ruvettih pyrittämäh Häntä ta kiellettih yökši: «Jiä miän luo. Päivä on jo loppumašša, tulou ilta.» Niin Iisussa mäni taloh ta jäi hiän luo. ₃₀Kun hyö issuttih stolašša, Hiän otti leivän, kiitti Jumalua, katkasi leivän ta anto heilä. ₃₁Šiitä hiän šilmät avauvuttih, ta hyö tunnettih Hänet. Ka šamašša Hiän muuttu näkymättömäkši. ₃₂Hyö paistih keškenäh: «Ilmainkoš miän šytän hyppi, kun Hiän tiellä pakasi miän kera ta šelitti meilä Pyhie Kirjutukšie».

₃₃Šamašša hyö nouštih ta myöššyttih Jerusalimih. Šielä hyö löyvettih yksitoista opaššettavua, ta hiän kera oli muitaki šiih joukkoh kuulujie. ₃₄Ne šanottih tulijilla: «Hospoti tosiehki nousi kuollehista. Hiän näyttäyty Simonilla.» ₃₅Šiitä ne kakši niise šanottih, mitä tapahtu matalla ta mitein hyö tunnettih Iisussa, kun Hiän katkasi leivän.

₃₆Hyö vielä ei keritty lopettua pakinua – ka Iče Iisussa šeisou hiän kešeššä ta šanou heilä: «Rauha teilä!» ₃₇Hyö pöläššyttih šiämettömiksi, šentäh kun smietittih, jotta nähäh kuutessiutuja. ₃₈«Mitäpä työ niin pöläštyjä?» kyšy heiltä Iisussa. «Mintäh šemmoset mielet tullah teilä piäh? ₃₉Kaččokkua Miun jalkoja ta käsie: Mie še täššä olen. Kuotelkua Milma ta kaččokkua. Ei kuutessiutujalla ole lihua eikä luita, niin kuin niättä, Miula on.» ₄₀Näin Hiän pakasi ta näytti heilä kiät ta jalat. ₄₁Ihaššukšissa hyö ei voitu uškuo, aina vain ihmeteltih. Šiitä Iisussa kyšy heiltä: «Onko teilä tiälä mitä šyötävyä?» ₄₂Hyö annettih Hänellä palani paissettuo kalua ta mettä. ₄₃Hiän otti ne ta šöi heijän nähen.

₄₄Iisussa šano heilä: «Tätä Mie tarkotin, konša olin vielä tiän kera ta pakasin teilä. Kaiken šen piti stuaniutuo, mitä Miušta on kirjutettu Moissein Sakonašša, Jumalan viessintuojien kirjoissa ta Psalmiloissa.» ₄₅Šiitä Hiän avasi heijän mielet malttamah Pyhie Kirjutukšie. ₄₆Hiän šano: «Kirjutukšissa on šanottu näin: Hristossan piti käršie ta kolmantena päivänä noušša kuollehista. ₄₇Ta kaikkie rahvahie, Jerusalimista alkuan, pitäy Hänen nimeššä kuččuo jättämäh riähät ta kiäntymäh Jumalan puoleh, ta niin hyö šuahah proškenja. ₄₈Työ oletta nähnyn kaiken tämän ta teijän pitäy šanella šiitä ihmisillä. ₄₉Mie työnnän teilä Šen, min Tuattoni lupasi. A työ jiäkyä täh linnah, kuni teilä ei anneta voimua ylähyätä.»

₅₀Iisussa vei opaššettavat pois linnašta Vifanijan lähellä olijah paikkah. Šielä Hiän nošti käteh ta plahoslovi hiät. ₅₁Plahosloviessa heitä Hiän rupesi loittonomah heistä, ta Hänet otettih taivahah. ₅₂Opaššettavat kumarrettih Hänellä muah šuate ta šuuren ilon vallašša myöššyttih Jerusalimih. ₅₃Šielä hyö oltih koko aika jumalankojissa ta ylennettih ta kiitettih Jumalua. Amin.