Matvein jevanheli 16

₁Iisussan luokši tuli farisseita ta saddukeita, kumpaset tahottih kiušata Häntä. Hyö vuajittih, jotta Hiän näyttäis merkin taivahašta. ₂Iisussa šano heilä: «Illalla työ šanotta: ‘Tulou pouta, šentäh kun taivaš on ruškie’, ₃ta huomenekšella šanotta: ‘Tänäpiänä tulou paha šiä, šentäh kun taivaš on muššanruškie’. Pyhiksi luatiutujat! Taivašta työ maltatta lukie, vain aikojen merkkijä että šuata lukie. ₄Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, ka šillä ei anneta muuta merkkie kuin vain Jumalan viessintuojan Joonan merkki.» Hiän jätti hiät šiih ta läksi pois.

₅Hyö ehättäyvyttih toisella rannalla, ka opaššettavat oli unohettu ottua leipyä. ₆Šiitä Iisussa šano heilä: «Kaččokkua, jotta varotta farisseijen ta saddukeijen hapatušta». ₇No hyö vain paistih keškenäh: «Myö emmä ottan leipyä keralla». ₈Iisussa huomasi šen ta šano heilä: «Vähäuškoset! Työ vain šiitä pakajatta, jotta leivät jiätih? ₉Ettäkö työ vieläkänä malta? Ettäkö muissa niitä viittä leipyä, kumpasista riitti viijellätuhannella? Montako vakallista palasie työ keräsijä? ₁₀Ta ettäkö muissa šeičentä leipyä, kumpasista riitti nellällätuhannella? Montako vakallista palasie työ keräsijä? ₁₁Mitein työ että malta, jotta en Mie teilä leiväštä paissun, konša šanoin: ‘Varokkua farisseijen ta saddukeijen hapatušta’?» ₁₂Šiitä hyö piäštih perillä, jotta ei Hiän käšken varuo leipätaikinan hapatušta, kun farisseijen ta saddukeijen opaššušta.

₁₃Konša Iisussa tuli Hilipän Kesarijan šeuvulla, Hiän kyšy opaššettaviltah: «Kenekši ihmiset ajatellah Milma, Ihmisen Poikua? Mitä Miušta paissah?» ₁₄Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a, eryähien mieleštä Jeremija tahi kennih muu Jumalan viessintuojista». ₁₅Iisussa kyšy: «A työ? Ken Mie tiän mieleštä olen?» ₁₆Simoni Petri vaštasi: «Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika».

₁₇Iisussa šano hänellä: «Ošakaš olet šie, Jonan Simoni. Tätä ei ihmini šiula ilmottan, vain ilmotti Miun Tuatto, kumpani on taivahissa. ₁₈Ta Mie šanon šiula: Šie olet Petri – kallivo, ta tällä kallivolla Mie rakennan uškojakuntani. Šitä ei tuonelan voimat voiteta. ₁₉Mie annan šiula Taivahien Valtakunnan avuamet. Mitä šie kiellät muan piällä, še on kielletty taivahissa; mih šie annat vallan muan piällä, šiih on annettu valta taivahissa.» ₂₀Šiitä Hiän kielti opaššettavieh šanomašta kellänä, jotta Hiän on Iisussa, Hristossa.

₂₁Täštä lähtien Iisussa alko paissa opaššettavilla, jotta Hänen pitäy männä Jerusalimih ta äijän käršie rahvahan vanhimpien, ylipappien ta sakonanopaštajien käsissä. Šielä Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.

₂₂Petri alko moittie Iisussua kahen kešen. Hiän šano: «Jumala varjelkah Šilma, Hospoti! Elkäh Šiula konšana käykäh näin!» ₂₃Iisussa kiänty ta šano Petrillä: «Mäne šiitä, šaatana! Šie tahot muanittua Miut riähkäh. Šiun mielet ei olla Jumalašta, vain ollah ihmiseštä!»

₂₄Šiitä Iisussa šano opaššettavillah: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, hiän unohtakkah iččeh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun kera. ₂₅Niätšen še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen; a ken Miun tähen mänettäy elämän, še šuau šen jälelläh. ₂₆Mitä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakši koko muailman, a mänettänöy oman elämän? Mitä ihmini vois antua, jotta šais elämän jälelläh? ₂₇Ihmisen Poika tulou Tuattoh taivahaisešša valošša omien anhelien kera, ta šilloin makšau jokahisella hänen ruatojen mukah. ₂₈Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla ennein kuin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou Čuarina.»