Matvein jevanheli 18

₁Niih aikoih opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Ken on šuurin Taivahien Valtakunnašša?»

₂Iisussa kučču luokšeh lapšen, ašetti hänet heijän kešellä ₃ta šano: «Šanon teilä toven: kun että kiäntyne Jumalan puoleh ta tulle lapšien moisiksi, niin että piäše Taivahien Valtakuntah. ₄Ken alentuu tämän lapšen moisekši, še on šuurin Taivahien Valtakunnašša. ₅Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut. ₆A kun ken muanittanou pahah yhenki näistä pienistä, ket ušotah Miuh, šillä ois parempi, kun hänen kaklah pantais melličänkivi ta lykättäis meren šyvyteh.»

₇«Paha periy tämän muailman šen muanitukšien tähen! Muanitukšet varmašti tullah, vain paha periy šen ihmisen, kumpasen kautti ne tullah! ₈Kun šiun käteš tahi jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois ta lykkyä mänömäh. Parempi šiun on yksikätisenä tahi yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun kakšikätisenä tahi kakšijalkasena šiut luuvvah ilmasenikuseh tuleh. ₉Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, kiso še ta lykkyä pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä ilmasenikuseh elämäh, mitä kun šiut kakšišilmäsenä luuvvah uatun tuleh.

₁₀Kaččokkua, jotta että vähekši yhtäkänä näistä pienistä. Mie šanon teilä: heijän anhelit taivahissa aina nähäh Miun Taivahaisen Tuaton šilmät. ₁₁Ihmisen Poika tuli eččimäh ta pelaštamah šitä, mi on katon.»

₁₂«Mitä arveletta: kun kellä ollou šata lammašta ta yksi niistä ekšynöy, niin eikö hiän jätä loppusie yhekšyäkymmentä yhekšyä vuaroilla ta lähe eččimäh šitä ekšynyttä? ₁₃Šanon teilä toven: kun hiän šen löytänöy, hiän on šiitä lampahašta enämmän hyvilläh kuin niistä yhekšäštäkymmeneštä yhekšäštä, mit ei ekšytty. ₁₄Šamoin tiän Taivahaini Tuatto ei taho, jotta yksikänä näistä pienistä hävieis.»

₁₅«Kun šiun uškovelli luatinou šiula pahua, mäne hänen luo ta pakaja as's'ašta hänen kera. Kun hiän šilma kuunnellou, niin työ tuaš oletta vellet keškenäh. ₁₆A kun hiän ei kuunnelle šilma, mäne uuvveštah ta ota matkah yksi tahi kakši henkie, šentäh kun ‘joka as's'a pitäy lujittua kahen tahi kolmen tovistajan šanalla’. ₁₇Kun hiän ei heitäkänä kuunnelle, šano uškojakunnalla. Kun hiän ei totelle uškojakuntuaki, niin olkah hiän šiula šamanmoini kuin toisenvieroni tahi veronkeryäjä. ₁₈Šanon teilä toven: kaikki, mitä työ kiellättä muan piällä, še on kielletty taivahissa; ta kaikki, mih työ annatta vallan muan piällä, šiih on annettu valta taivahissa.

₁₉Mie šanon teilä toven: kun kakši teistä muan piällä keškenäh šopinou moliutuo mistänih as's'ašta, niin hyö šuahah še Miun Tuatolta, kumpani on Taivahissa. ₂₀Niätšen kun missä kakši tahi kolme on keräytyn yhteh Miun nimeššä, šielä Mie olen heijän kešeššä.»

₂₁Šiitä Petri tuli Iisussan luo ta šano: «Hospoti, kun miun velli aina uuvveštah ruatanou miula pahua, niin mitein monta kertua miun pitäy prostie häntä? Šeiččemenkö kertua?»

₂₂Iisussa vaštasi: «Mie šanon šiula, jotta ei šeiččemen kertua, vain šeiččemenkymmentä kertua šeiččemen.

₂₃Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani tahto nähä, äijänkö hänen käškyläiset ollah hänellä velkua. ₂₄Konša hiän alko šitä tarkaštua, hänen eteh tuotih mieš, kumpani oli hänellä velašša kymmenentuhatta talanttua. ₂₅Kun miehellä ei ollun, millä makšua, niin čuari käški myyvvä hänet ta hänen naisen, lapšet ta kaikki hänen hyvyset ta makšua velan. ₂₆Šilloin käškyläini heittäyty muah hänen eteh ta šano: ‘Isäntä, vuota vähäsen! Mie makšan šiula kaiken.’ ₂₇Čuarilla tuli suali käškyläistä. Hiän piäšti miehen mänömäh ta prosti hänellä velan.

₂₈Šiitä še käškyläini mäni pihalla ta näki toisen käškyläisen, kumpani oli hänellä velkua šata dinarie. Hiän tarttu mieheh, alko kuristua häntä ta šano: ‘Makša, mitä olet velkua!’ ₂₉Mieš heittäyty muah hänen eteh ta moli häntä: ‘Vuota vähäsen, mie makšan šiula kaiken’. ₃₀Vain toini ei tahton vuottua, kun mäni ta pani tovarissan tyrmäh, kuni še makšau velan.

₃₁Muut käškyläiset nähtih tämä ta pahaššuttih äijälti. Hyö mäntih ta šanottih čuarilla, mitein kävi. ₃₂Šiitä čuari kučču käškyläisen luokšeh ta šano: ‘Kelvotoin käškyläini! Šie molit milma ta mie prostin šiula koko velan. ₃₃Eikö šiun niise ois pitän armahtua šiun tovarissua, niin kuin mie armahin šilma?’ ₃₄Vihoissah čuari anto hänet muokattavakši šiih šuate, kuni hiän makšau koko velan.

₃₅Näin ruatau Miun Taivahaini Tuatto teilä, kun että jokahini prosti omua vellie kaikešta šytämeštä.»