Matvein jevanheli 20

₁«Taivahien Valtakunta on kuin talon isäntä, kumpani huomenekšella aikaseh läksi palkkuamah ruatajie viinasatuh. ₂Hiän šopi ruatajien kera, jotta päiväpalkka on yksi dinari, ta työnsi hiät viinasatuh. ₃Yhekšien aikana huomenekšella hiän läksi pasarilla ta näki, jotta šielä šeiso joutavie miehie. ₄Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’ Miehet lähettih. ₅Kakšientoista ta šiitä vielä kolmien aikah isäntä tuaš mäni ta ruato šamoin. ₆Šiitä kun hiän läksi viisien aikah, hiän näki vieläki joutavina šeisojie ta kyšy heiltä: ‘Mintäh työ šeisotta tiälä koko päivän ruavotta?’ ₇Hyö šanottih: ‘Kenkänä ei palkannun meitä’. Hiän šano heilä: ‘Työ niise mänkyä miun viinasatuh. Mie makšan teilä oikien palkan.’

₈Konša tuli ilta, viinasatun isäntä šano ruatajien piäliköllä: ‘Kuču ruatajat ta makša heilä palkka. Ket tultih viimesekši, niillä makša enšin, a enšimmäisillä viimesekši.’ ₉Ne, ket tultih viisien aikana, šuatih dinari mieheh. ₁₀Enšiksi tullehet smietittih, jotta hyö šuahah enämmän. Eipähän šuatu kun vain dinari mieheh. ₁₁Šuatih ta šiännyttih ta šanottih isännällä: ₁₂‘Nämä viimesekši tullehet ruattih yksi tunti, ta kuitenki šie annoit heilä šaman verran kuin meiläki, kumpaset kantoma päivän kuorman ta keštimä äkien’. ₁₃Täh isäntä šano yhellä heistä: ‘Hyvä mieš, en mie šilma valehellun. Emmäkö myö šopin dinarin palkašta? ₁₄Ota omaš ta mäne. Mie tahon makšua tällä viimesekši tullehella šaman verran kuin šiulaki. ₁₅Tottaš mie voin omilla rahoillani ruatua mitä tahon? Vain kačotko šie viärällä šilmällä šitä, jotta mie olen hyvä?’

₁₆Näin viimeset tullah enšimmäisiksi ta enšimmäiset viimesiksi. Kučuttuja on äijän, a valittuja vähän.»

₁₇Konša hyö nouštih Jerusalimih mänijyä tietä, Iisussa kučču kakšitoista opaššettavuah erikseh ta pakasi heilä näin: ₁₈«Myö mänemmä nyt Jerusalimih. Šielä Ihmisen Poika annetah ylipappien ta sakonanopaštajien käsih. Hyö suutitah Hänet kuolomah ₁₉ta annetah Hänet toisenvierosilla nakrettavakši, ruoškittavakši ta ristih nuaklittavakši. No a kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

₂₀Šiitä Iisussan luo tuli Savvatein poikien muamo yheššä poikieh kera, polvistu Hänen eteh ta tahto kyšyö mitä lienöy. ₂₁Iisussa šano hänellä: «Mitä šie tahot?» Naini vaštasi: «Lupua miula, jotta Šiun Valtakunnašša nämä miun kakši poikuani piäššäh istumah Šiun vierellä, yksi oikiella ta toini vašemella puolella». ₂₂Iisussa šano: «Työ että tiijä, mitä kyšyttä. Voittako juuvva šen muokkamal'l'an, kumpani tulou Miula juotavakši, ta voittako keštyä šen kaššannan, millä Miut kaššetah?» Hyö šanottih: «Voimma». ₂₃Šiitä Hiän šano heilä: «Miun mal'l'an työ vielä juottaki, ta šillä kaššannalla, millä Miut kaššetah, tiät niise kaššetah. No ka ei še ole Miun vallašša, ken istuu Miun oikiella tahi vašemella puolella. Ne paikat ollah niijen, kellä Tuattoni on ne tarkottan.»

₂₄Konša toiset kymmenen opaššettavua kuultih täštä, hyö šiännyttih vellekšien piällä. ₂₅Šilloin Iisussa kučču hiät luokšeh ta šano: «Työ tiijättä, jotta halliččijat ollah rahvahien herroina ta mieron šuuret pietäh kanšoja oman vallan alla. ₂₆Ka näin ei šua olla tiän kešeššä. Ken tahtou tiän joukošša olla šuurena, še olkah toisien käškyläisenä, ₂₇ta ken tahtou tiän joukošša olla enšimmäisenä, še olkah toisien orjana. ₂₈Ihmisen Poika niise ei tullun šitä varoin, jotta Häntä paššattais, vain tuli paššuamah ta antamah oman henken, jotta piäštyä monie riähän vallašta.»

₂₉Konša hyö lähettih Jerihonista, Iisussan jäleššä aštu šuuri rahvašjoukko. ₃₀Tien viereššä istu kakši šokieta. Hyö kuultih, jotta Iisussa matkuau šiitä kyličči, ta karjeuvuttih: «Hospoti, Tuavitan Poika! Armaha meitä!» ₃₁Rahvaš vuati, jotta hyö oltais iänettäh, vain hyö ruvettih karjumah vielä lujempah: «Armaha meitä, Hospoti, Tuavitan Poika!» ₃₂Šilloin Iisussa pietty, kučču hiät luokšeh ta kyšy: «Mitä työ tahotta, jotta Mie teilä ruatasin?» ₃₃Hyö šanottih: «Hospoti, anna miän šilmih näkö». ₃₄Iisussalla tuli heitä suali. Hiän košetti heijän šilmie, ta šamašša hyö ruvettih näkömäh. Šiitä miehet lähettih aštumah Hänen kera.