Matvein jevanheli 22

₁Iisussa pakasi heilä vielä peittopakinoja. Hiän šano:

₂«Taivahien Valtakunta on kuin čuari, kumpani hommasi hiät pojallah. ₃Hiän työnsi omie paššarija kuččumah vierahie häih, vain kučutut ei tahottu tulla. ₄Šiitä hiän työnsi toisie paššarija ta käški šanuo kučutuilla: ‘Ruuvvat on varuššettu, härät ta lihotetut vasikat on isetty, kaikki on valmehena. Tulkua häih!’ ₅No hyö ei välitetty kučušta, vain mäntih ken pellolla, ken kaupoilla. ₆Eryähät otettih čuarin paššarit kiini, piekšettih hiät ta tapettih. ₇Tämän kuultuo čuari šiänty. Hiän työnsi šotajoukot, hävitti ne tappajat ta poltti heijän linnan. ₈Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Kaikki on valmehena häitä varoin, ka kučutut ei oltu pruasniekan arvosie. ₉Mänkyä nyt tienhuaroih ta kuččukkua häih kaikkie, ketä šuinki šielä niättä.’ ₁₀Paššarit mäntih teillä ta kerättih kaikki, ketä nähtih, niin pahat kuin hyvät, ta hiätalo tuli täyteh vierahie.

₁₁Konša čuari tuli kaččomah hiävierahie, hiän näki šielä miehen, kumpasella ei ollun hiävuatteita piällä. ₁₂Hiän kyšy šiltä: ‘Hyvä mieš, mitein šie tulit tänne ilmain hiävuatteita?’ Mieš ei virkkan mitänä. ₁₃Šiitä čuari šano paššariloilla: ‘Šitokkua hänet käsistä ta jaloista ta luokua pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh. ₁₄Äijän on kučuttuja, ka vähän valittuja.’»

₁₅Šiitä farisseit mäntih ta paistih keškenäh, mitein hyö voitais šuaha Iisussa šanoista kiini. ₁₆Hyö työnnettih Hänen luo omie opaššettavie yheššä iirotilaisien kera šanomah: «Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat totta ta oikein opaššat Jumalan tietä. Šie et välitä, mitä ihmiset Šiušta ajatellah, ta Šie piet kaikkie šamanarvosina. ₁₇Šano meilä, onko oikein makšua keisarilla veruo vain ei?» ₁₈Iisussa näki heijän ounahuon ta šano: «Työ ounaštelijat! Mintäh työ yritättä šuaha Miut šanoista kiini? ₁₉Näyttäkkyä Miula raha, kumpasella makšatta veron.» Hyö tuotih Hänellä dinari. ₂₀Iisussa kyšy heiltä: «Kenen kuva ta nimi täššä on?» ₂₁Hyö šanottih: «Keisarin». Šiitä Hiän šano heilä: «Antakkua ka niin keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu». ₂₂Tämän kuultuo hyö hämmäššyttih, jätettih Hänet ta lähettih pois.

₂₃Šamana päivänä Iisussan luo tuli saddukeita, kumpaset ei ušota, jotta kuollehet nouššah. Hyö kyšyttih Häneltä: ₂₄«Opaštaja, Moissei on šanon näin: ‘Kun mieš kuollou lapšettomana, hänen velli ottakkah lešen naisekšeh ta luatikkah vainualla jälkiläisen’. ₂₅Meilä päin oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu, ta kuoli. Kun hänellä ei ollun lapšie, naini jäi hänen vellelläh. ₂₆Šamoin kävi toisella vellellä, kolmannella ta šiitä kaikilla šeiččemellä. ₂₇Kaikkein viimesenä kuoli iče naini. ₂₈Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiän vet oli kaikkien šeiččemen naisena.»

₂₉Iisussa vaštasi heilä: «Työ oletta ekšykšissä, a mintäh? Šentäh kun että tiijä Pyhie Kirjutukšie ettäkä Jumalan voimua. ₃₀Kuollehista nouššuot ei akotuta eikä männä miehellä, vain hyö ollah niin kuin Jumalan anhelit taivahissa. ₃₁Ettäkö ole luken, mitä Jumala šano teilä? ₃₂Hiän šano näin: ‘Mie olen Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala’. Ei Jumala ole kuollehien Jumala, vain elävien. Aprahami, Issakka ta Juakko eletäh ielläh kuoloman jälkehki.» ₃₃Tämän kuultuo rahvaš ihmetteli Hänen opaššušta.

₃₄Konša farisseit kuultih, jotta Iisussa typpi saddukeijen šuut, hyö keräyvyttih pakinoilla. ₃₅Šiitä yksi heistä, kumpani oli sakonanopaštaja, tahto šuaha Iisussan šanoista kiini ta kyšy Häneltä: ₃₆«Opaštaja, mi on šuurin käšky Sakonašša?» ₃₇Iisussa šano: «Tykkyä Hospotie, omua Jumaluaš, koko šytämeštäš, kaikella henkelläš ta mielelläš. ₃₈Tämä on käškylöistä enšimmäini ta šuurin. ₃₉Toini šamanmoini käšky on: Tykkyä omua lähimmäistäš niin kuin iččieš. ₄₀Näissä kahešša käšyššä on Sakonan ta Jumalan viessintuojien koko opaššuš.»

₄₁Konša farisseit oltih yheššä, Iisussa kyšy heiltä: ₄₂«Mitä työ ajatteletta Hristossašta? Kenen poika Hiän on?» Hyö vaššattih: «Tuavitan». ₄₃Šiitä Iisussa kyšy: «Ka miteinpä Tuavitta Jumalan Henken juohatukšešta kuččuu Häntä omakši Hospotiksi? Tuavittahan šanou:

₄₅Kun Tuavitta iče šanou Hristossua omakši Hospotiksi, niin miteinpäš Hiän voit olla Tuavitan poika?»

₄₆Yksikänä ei šuattan vaššata Hänellä. Šiitä päiväštä alkuan enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.