Matvein jevanheli 27

₁Aikaseh huomenekšella kaikki ylipapit ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ta šovittih keškenäh, jotta tapetah Iisussa. ₂Hänet šivottih nuorih, vietih šieltä ta annettih muaherra Ponttei Pilatilla.

₃Juuta, Iisussan pettäjä, näki, jotta Iisussa oli suutittu kuolomah. Šiitä hiän maltto, jotta oli ruatan viärin. Hiän vei kolmekymmentä hopierahua jälelläh ylipappiloilla ta vanhimmilla ₄ta šano: «Mie ruavoin riähän, kun möin vijattoman veren». Ka hyö šanottih: «Mitä še meilä kuuluu. Še on šiun as's'a.» ₅Šiitä Juuta loi rahat jumalankojin lattiella, mäni šieltä ta hirttäyty.

₆Ylipapit otettih rahat ta šanottih: «Näitä ei šua panna jumalankojin rahaštoh, šentäh kun ne ollah verirahoja». ₇Hyö paistih keškenäh ta piätettih oštua niillä patojenluatijan pelto vierašmualaisien hautuumuakši. ₈Šentäh täh päiväh šuate šitä peltuo on šanottu Veripellokši. ₉Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Jeremijan tämä šana:

₁₁Iisussa tuotih muaherran eteh. Muaherra kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa šano: «Šie šen šanoit». ₁₂Ta konša ylipapit ta rahvahan vanhimmat viäritettih Häntä, Hiän ei vaššannun mitänä. ₁₃Šilloin Pilatti šano Hänellä: «Etkö kuule, kuin äijän tovissukšie heilä on Šilma vaštah?» ₁₄Ka Iisussa ei vaššannun yhtehkänä hänen kyšymykšeh. Šitä muaherra äijälti kummekšu.

₁₅Äijänpäivän pruasniekkana muaherralla oli tapana piäštyä tyrmäštä yksi vanki, še, kumpasen rahvaš tahto. ₁₆Tyrmäššä oli šilloin kuulusa Varavva-nimini vanki. ₁₇Konša rahvaš keräyty, Pilatti kyšy heiltä: «Kumpasen tahotta, jotta mie teilä piäštäsin: Varavvan vain Iisussan, kumpaista šanotah Hristossakši?» ₁₈Hiän kun niät tiesi, jotta hyö kajehukšešta oli annettu Iisussa hänellä käsih.

₁₉Konša Pilatti istu sut'janistumella, hänen naini työnsi hänellä šanan: «Mitänä elä rua šillä Pyhällä Miehellä. Viime yönä milma muokkasi uni Häneštä.» ₂₀Ylipapit ta rahvahan vanhimmat yllytettih rahvašta vuatimah, jotta Varavva armahettais, a Iisussa tapettais. ₂₁Muaherra kyšy heiltä: «Kumpasen näistä kahešta tahotta, jotta mie piäštäsin?» Hyö šanottih: «Varavvan». ₂₂Pilatti kyšy: «Mitäpä mie šilloin ruan Iisussalla, kumpaista šanotah Hristossakši?» Kaikin vaššattih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!» ₂₃«Mitä pahua Hiän on ruatan?» kyšy Pilatti. No hyö vielä entistä lujempah karjeuvuttih: «Hänet pitäy nuaklita ristih!»

₂₄Pilatti näki, jotta hiän ei voi mitänä, ta rahvaš rupieu kohta elämöimäh. Hiän otti vettä, pesi kiät heijän ieššä ta šano: «Mie en ole viäräpiä tämän oikien Miehen vereh. Iče jouvutta vaštuamah täštä.» ₂₅Koko rahvašjoukko karju: «Tulkah Hänen Veri miän ta miän lapšien piällä!» ₂₆Šiitä Pilatti piäšti heilä Varavvan, a Iisussua käški ruoškie ta antua ristih nuaklittavakši.

₂₇Šiitä muaherran saltatat vietih Iisussa horomien pihah ta kerättih koko saltattajoukko Hänen ympärillä. ₂₈Hyö jakšettih Iisussa ta šuoritettih Hänet ruškieh sviitkah, ₂₉viännettih piikkiokšista korona Hänen piäh ta pantih keppi Hänen oikieh käteh. Šiitä hyö polvissuttih Hänen eteh ta ivual'tih Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» ₃₀Hyö šylettih Häneh, otettih keppi ta lyötih šillä Häntä piäh. ₃₁Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä ruškie sviitka, šuoritettih Hänet Hänen omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.

₃₂Matalla saltatat nähtih kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, ta pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie. ₃₃Konša hyö tultih paikkah, mitä kučutah Golgofakši, Piäkopanpaikakši, ₃₄hyö tarittih Iisussalla uksussua, mih oli ševotettu šappie. Hiän maisto šitä, vain ei tahton juuvva. ₃₅Konša saltatat nuaklittih Iisussa ristih, hyö juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais. ₃₆Šiitä hyö issuttih šielä ta varteitih Häntä. ₃₇Hänen piän yläpuolella hyö pantih kirjutuš, mistä näki, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Tämä on Iisussa, jevreijen Čuari». ₃₈Yheššä Iisussan kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella.

₃₉Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh ₄₀ta šanottih: «Šiekö voit hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? Pelašša nyt Iččeš, kun ollet Jumalan Poika. Šolaha rissiltä!» ₄₁Ylipapit niise ivual'tih Häntä yheššä sakonanopaštajien, rahvahan vanhimpien ta farisseijen kera. Hyö šanottih: ₄₂«Muita Hiän on auttan, vain Iččieh ei voi auttua. Kun Hiän ollou Israelin Čuari, šolahtakkah nyt rissiltä, šilloin myö ušomma Häneh. ₄₃Hiän on pannun toivon Jumalah, pelaštakkah nyt Jumala Hänet, kun ollou Häneh mieltyn! Onhan Hiän šanon Iččieh Jumalan Pojakši.» ₄₄Šamoin Häntä ivual'tih rosvot, kumpaset oli nuaklittu ristih yheššä Hänen kera.

₄₅Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate. ₄₆Yhekšännen tunnin aikoih Iisussa karju lujašti: «Eli, Eli, lama šavahfani?» Še merkiččöy: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit? ₄₇Tämän kuultuo eryähät šiinä šeisojista šanottih: «Hiän kuččuu Il'l'ua». ₄₈Šamašša yksi heistä juoksi, otti gupkan, kašto šen muikieh viinah, pani kepin piäh ta anto Hänen imie. ₄₉Toiset šanottih: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a Häntä piäštämäh». ₅₀Šilloin Iisussa tuaš karjahti lujašti ta anto henkeh.

₅₁Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alaš šuate. Mua tärähteli, kallivot halkieltih, ₅₂hauvat avauvuttih, ta monet jumalanuškojat ihmiset nouštih kuollehista. ₅₃Hyö lähettih hauvoista, ta Iisussan kuollehista noušomisen jälkeh hyö tultih pyhäh linnah ta näyttäyvyttih šielä monilla.

₅₄Kun šuan saltatan piälikkö ta miehet, ket hänen kera varteitih Iisussua, nähtih muanjärissyš ta mitä muuta oli, hyö pöläššyttih šiämettömiksi ta šanottih: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»

₅₅Šielä oli monie naisie loitompana tätä kaččomašša. Hyö oli matattu Iisussan kera Galileijašta ta pietty Häneštä huolta. ₅₆Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, oli Juakon ta Josijan muamo Muarie ta Savvatein poikien muamo.

₅₇Illalla šinne tuli Joosefi, pohatta mieš Arimafijašta, kumpani niise oli Iisussan opaššettava. ₅₈Hiän mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. Pilatti käški antua Šen hänellä. ₅₉Joosefi otti Ruumehen, kiäri Šen puhtahah palttinah ₆₀ta pani uuteh kalmakotiseh, min hiän oli vašta lohkauttan kallivoh iččieh varoin. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti šuuren kiven ta läksi pois. ₆₁Magdalan Muarie ta še toini Muarie niise oltih šielä, hyö issuttih kalman vaštapiätä.

₆₂Toisena päivänä, šuovattana, ylipapit ta farisseit keräyvyttih Pilatin luo ₆₃ta šanottih: «Hyvä muaherra, meilä juohtu mieleh, jotta elyässäh tuo valehtelija šano: ‘Kolmen päivän piäštä Mie noušen kuollehista’. ₆₄Šentäh käše varteija kalmua kolmanteh päiväh šuate, jotta Hänen opaššettavat ei mäntäis yöllä varaštamah Häntä ta ruvettais šanomah rahvahalla, jotta Hiän nousi kuollehista. Viimeni valehuš ois šilloin vielä pahempi enšimmäistä.» ₆₅Pilatti šano heilä: «Ottakkua vahit. Mänkyä ta varteikua kalmakotista, niin hyvin kuin šuatatta.» ₆₆Hyö lähettih ta pantih kalmanšuušša olijah kiveh pečatti ta jätettih šinne vahit.