Markin jevanheli 7

₁Muutomie sakonanopaštajie tuli Jerusalimista, ta yheššä farisseijen kera hyö mäntih Iisussan luo. ₂Hyö nähtih, jotta eryähät Hänen opaššettavista šyötih leipyä pakanoilla käsillä, še tarkottau, jotta ei pešty käsieh. Ta hyö moitittih heitä. ₃Niätšen farisseit, šamoin kuin muutki jevreit, eletäh tuattojen perintötapojen mukah: hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei peššä käsieh, juštih niin kuin käšköy heijän viero. ₄Pasarilta tultuo hyö ei ruveta šyömäh, kuni ei pešeyvytä. Äijän muutaki hyö on vielä otettu tavakšeh luatie, niin kuin stauččojen, šaviašteijen, vaškipatojen ta skammien pešömiset.

₅Šiitä farisseit ta sakonanopaštajat kyšyttih Iisussalta: «Mintäh Šiun opaššettavat ei eletä tuattojen perintötapoja myöte, vain ruvetah kačo šyömäh pešömättömin käsin?» ₆Šiih Iisussa vaštasi heilä: «Työ pyhiksi luatiutujat! Oikein Jumalan viessintuoja Isaija einušti teistä, kun hiän kirjutti nämä Jumalan šanat:

₈Työ oletta hylännyn Jumalan käšyn ta ruvennun elämäh ihmisien perintötapojen mukah: työ pešettä kannuja ta kuppija ta ruatta äijän muuta šemmoista.»

₉Ta vielä Iisussa šano: «Hyvinpä työ šuatatta rikkuo Jumalan käšyn, jotta voisija elyä omien perintötapojen mukah! ₁₀Onhan Moissei šanon: ‘Kunnivoita tuattuoš ta muamuoš’ ta ‘Ken kironnou tuattuoh tahi muamuoh, še šuakah kuritukšekši kuoloman’. ₁₁A työ opaššatta, jotta ihmini voit šanuo omalla tuatollah tahi muamollah: ‘En voi antua šiula mitänä, šentäh kun še, mitä voisit miušta šuaha, on «korvan» – še merkiččöy: uhrilahja Jumalalla’. ₁₂Näin työ annatta hänellä vallan olla ruatamatta mitänä tuaton tahi muamon hyväkši. ₁₃Kun työ tällä keinoin opaššatta tiän omie perintötapoja, työ šuatta Jumalan šanan tyhjäkši. Ta äijän muutaki työ ruatta, šamanmoista.»

₁₄Iisussa kučču tuaš rahvašjoukon luokšeh ta šano: «Kuunnelkua Milma kaikin ta malttakkua. ₁₅Ei ihmistä voi šuaha pakanakši mikänä, mi tulou häneh ulkuota päin. Še ihmisen šuau pakanakši, mi lähtöy hänen šiämeštä. ₁₆Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah.»

₁₇Konša Iisussa läksi rahvahan luota ta mäni pirttih, opaššettavat kyšyttih Häneltä, mitä Hiän tarkotti näillä šanoilla. ₁₈Iisussa šano heilä: «Noin tolkuttomieko työki oletta? Ettäkö malta, jottei mikänä, mi ulkuota päin tulou ihmiseh, voi häntä pakanoittua? ₁₉Eihän še mäne hänen šytämeh, vain mänöy vaččah ta šieltä še uloštuu.» Näillä šanoilla Iisussa näytti, jotta kaikki ruuvvat ollah puhtahie. ₂₀Ta Hiän jatko: «Še, mi ihmisen šiämeštä lähtöy, še šuau hänet pakanakši. ₂₁Šentäh kun juuri ihmisen šiämeštä, hänen šytämeštä, lähetäh pahat ajatukšet, parikuntapettämini ta muu huoruinta, tapannat, ₂₂varaššannat, ahnehuš, pahuš, valehtelomini, vällällini elämä, kajehuš, Jumalan nakramini, ylpevyš ta mielettömyš. ₂₃Kaikki tämä paha lähtöy ihmisen šiämeštä ta šuau hänet pakanakši.»

₂₄Iisussa läksi šieltä Tiiran ta Sidonin šeutuloilla. Šielä Hiän mäni eryähäh taloh eikä tahton, jotta kenkänä šais šiitä tietyä, no kumminki Hiän ei voinun pisyö peitošša. ₂₅Yksi naini, kumpasen tyttäreššä oli piessa, šai kuulla Iisussašta. Naini šamašša tuli Hänen luo ta heittäyty Hänen jalkoih. ₂₆A še naini ei ollun jevrei, kun oli finikiläini Siirijašta. Hiän rupesi molimah Iisussua, jotta Iisussa ajais piessan hänen tyttäreštä. ₂₇Iisussa šano hänellä: «Anna lapšien enšin šyyvvä kyllälti. Ei ole oikein ottua lapšilta leipä ta luuvva še koiranpentuloilla.» ₂₈Naini vaštasi Hänellä: «Hospoti, ka šuahah ne koiratki stolan alla šyyvvä murusie, kut tiputah lapšilta». ₂₉Šiih Iisussa šano: «Kun noin šanoit, mäne. Piessa on lähten šiun tyttäreštä.» ₃₀Kotih tultuo naini näki lapšen venymäššä makuušijalla. Piessa oli lähten häneštä.

₃₁Šiitä Iisussa läksi tuaš Tiiran ta Sidonin šeutuloilta. Hiän matkasi Dekapolin alovehen kautti ta tuli Galileijanjärven rannalla. ₃₂Šielä Hänen luo kuletettih kuurnis, kumpani oli melkein mykkä, ta molittih Häntä panomah käteh miehen piällä. ₃₃Iisussa vei miehen erikseh rahvašjoukošta, pisti šormet hänellä korvih, šylkäsi ta košetti hänen kieltä. ₃₄Šiitä Hiän kačahti ylähyäkši taivahah, henkähti šyväšti ta šano miehellä: «Effata», še merkiččöy «avauvu». ₃₅Šamašša miehen korvat avauvuttih, ta hänen kieli piäsi liikkumah, niin jotta hiän rupesi pakajamah šelväšti.

₃₆Iisussa kielti ihmisie šanomašta täštä kellänä. Ka mitä enämmän Hiän kielti heitä, šitä enämmän hyö paistih. ₃₇Rahvaš äijälti kummekšittih ta šanottih: «Hyvin Hiän on kaikki ruatan. Kuurnehet Hiän šai kuulomah ta mykät pakajamah.»