Ilolaulu taivahašša
1Tämän jälkeh kuulin taivahašta mahtavan iänen, niin kuin šuuri rahvašjoukko ois laulan tämmöistä lauluo:
– Alliluija!
Pelaššukšen tuou miän Hospoti,
Hänen on jumalallini valo ta voima.
2Oikie ta tosi on Hospotin suutu.
Hiän suuti tuon šuuren huoran,
kumpani pilasi muailman omalla huoruinnalla.
Hospoti makšo huoralla omien käškyläisien veren.
3Tuaš kuulu iäni, mi šano:
– Alliluija!
Huoran ropivošta noušou šavu
aina ta ilmasen ijän.
4Kakšikymmentänellä vanhinta ta nellä olijua heittäyvyttih očin muah Jumalan eteh ta kumarrettih Hänellä, kumpani istuu valtaistumella. Hyö šanottih:
– Amin. Alliluija!
5Ta valtaistumelta kuulu iäni, mi šano:
– Kiittäkkyä miän Jumalua,
kaikki työ Hänen käškyläiset,
työ, ket Häntä varajatta,
pienet ta šuuret!
6Šiitä kuulin iänen, mi oli kuin šuuren rahvašjoukon kohineh, kuin šuurien vesien pauhu ta kova ukkosenjyry. Še šano:
– Alliluija!
Hospoti, miän Jumala, Kaikenvaltani,
tuli nyt Čuarina.
7Olka myö hyvillänä ta iluol'ka,
kunnivoittakka Häntä!
Nyt tuli Vuonnan häijen aika.
Hänen moršien on jo valmehena,
8hänet on šuoritettu hiämekkoh,
puhtahah ta heläkänvalkieh liinamekkoh.
Še liinamekko merkiččöy pyhien hyvie ruatoja.
9Anheli šano miula: «Kirjuta: Ošakkahat ollah ne, ketä on kučuttu Vuonnan hiästolah». Ta hiän jatko: «Nämä ollah totisie Jumalan šanoja».
10Mie heittäyvyin anhelin jalkoih, jotta kumartua hänellä, vain hiän šano: «Elä rua šitä! Mie olen vain Jumalan käškyläini, niin kuin šie ta šiun vellet, kumpaset ollah Iisussan tovistajat. Jumalalla šiun pitäy kumartua!»
Iisussan tovistajissa on Jumalan viessintuojien Henki.
Valkiella heposella račaštaja
11Mie nävin taivahan avattuna: nävin valkien heposen ta šen šeläššä Miehen. Hiän pakajau totta ta Häneh voit uškuo, Hiän suutiu ta šotiu oikein. 12Hänen šilmät oltih kuin tulen liekkehet, Hänellä oli piäššä monta koronua. Häneh oli kirjutettu nimi, kumpaista ei tiijä kenkänä toini, vain Hiän Iče. 13Hänellä oli piällä vereh kaššettu sviitka, ta Hänen nimi on Jumalan Šana.
14Miehen jäleššä matattih taivahan šotajoukot. Hyö račaššettih valkeilla heposilla, ta heilä oli heläkänvalkiet liinavuattiet. 15Miehen šuušta lähtöy terävä miekka. Šillä miekalla Hiän isköy kanšoja, Hiän paimentau niitä rautasella kepillä. Hiän talluo ličottau viinamarjat pušerrušaltahašša, jotta näyttyä Jumalan šiäntymini ta viha, Hänen, kumpani on Kaikenvaltani. 16Miehen sviitkah reijen kohalla on kirjutettu nimi: čuarien Čuari, isäntien Isäntä.
17Šiitä nävin anhelin, kumpani šeiso ylähyänä päiväseššä. Hiän karju lujalla iänellä kaikilla lintuloilla, kumpaset lennettih korkiella taivahan luašša: «Tulkua, keräytykkyä Jumalan pruasniekka-iltasella! 18Šuatta šyyvvä čuarien lihua, šotapiälikköjen ta valtamiehien lihua, heposien ta račaštajien lihua, kaikkien lihua, niin omalla vallalla eläjien kuin orjien, niin pienien kuin šuurien.»
19Šiitä nävin, jotta svieri ta muailman čuarit omien šotajoukkojen kera oli keräyvytty yhteh, jotta šotie Račaštajua ta Hänen šotajoukkuo vaštah. 20Ka svieri otettih kiini, šamoin viärä viessintuoja. Hiän oli svierin nimissä luatin kummie ta muanitellun viäräh ihmisie, ket oli otettu svierin merkki ta ket kumarrettih šen pačaškuvalla. Ne molommat työnnettih elävinä tuliseh järveh rikinkačkusien tuliliekkehien kešellä. 21Loput šotajoukošta šuatih šurma miekašta, mi työnty Račaštajan šuušta, ta kaikki linnut šyötih kyllitellein heijän lihua.
