Kirjani Efessan uškojakunnalla
1«Efessan uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Hiän, kellä on oikiešša kiäššä šeiččemen tähtie ta ken kävelöy šeiččemen kultajalkasen lampun kešellä, šanou näin: 2Mie tiijän, mitein äijän šie ruavoit ta staraičit ta mitein keššit kaiken. Mie tiijän, jotta et voi šietyä pahoja ihmisie. Šie olet tarkkual'l'un niitä, ket šanotah iččieh apostoliloiksi, vaikka hyö ei ollaki šemmosie. Šie olet nähnyn, jotta hyö ollah valehtelijie. 3Keštyä šie niise šuatat, olethan joutun moneh vaivah Miun nimen takie etkä ole antan periksi. 4No šitä en šiušša hyväkšy, jotta šie et enämpi tykkyä, niin kuin enšin tykkäsit. 5Kačo, mitein loitoš olet joutun šiitä, mimmoni olit uškoh tultuo. Jätä riähäššä elämini ta myöššy ruatamah enši ajan ruatoja. Kun et kiäntyne, Mie rutto tulen šiun luo ta šiirrän šiun lampun paikaltah. 6Kuitenki ruat oikein šiinä, kun vihuat nikolajittojen ruatoja, kumpasie Mie niise vihuan.
7Kellä on korvat, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla. Šillä, ken voittau, Mie annan šyyvvä elämän puušta, mi on Jumalan satušša.’»
Kirjani Smirnan uškojakunnalla
8«Smirnan uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Hiän, kumpani on Enšimmäini ta Viimeni, kumpani oli kuollut, vain nousi kuollehista, šanou näin: 9Mie tiijän šiun ruavot, ahissukšet ta mitein köyhä šie olet. Ka kuitenki šie olet pohatta! Mie tiijän, mitein šiušta paissah pahua nuo, ket šanotah iččieh jevreilöiksi. Šaatanan joukkuo hyö ollah, ei jevreilöitä! 10Elä yhtänä varaja šitä, mitä jouvut käršimäh. Juaveli kačo panou muutomie teistä tyrmäh, jotta näkyis keštäykö tiän uško, ta työ jouvutta kymmenekši päiväkši ahissukših. Pisy ušošša kuolomah šuate, niin Mie annan šiula voiton palkakši elämän.
11Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla. Ken voittau, šillä ei tule toista kuolomua.’»
Kirjani Pergamon uškojakunnalla
12«Pergamon uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Hiän, kumpasella on molommilta puolin terotettu miekka, šanou näin: 13Mie tiijän šiun ruavot ta tiijän, jotta šie elät šielä, missä šaatanalla on valtaissuin. Kuitenki šie piet lujašti kiini Miun nimeštäni etkä ole kieltäytyn ušošta Miuh. Et ni šilloin kieltäytyn, konša Miun varma tovistaja Antippa tapettih tiän luona, šielä, missä šaatana eläy. 14Ka kaikkie en šiušša hyväkšy: šiun luona on šemmosie, ket eletäh Valaamin opaššukšen mukah. Hiän opašti Valakilla, mitein virittyä israelilaisilla anša. Hiän opašti heitä šyömäh valehjumalilla uhrattuo lihua ta elämäh huorin. 15Šamoin šiun joukošša on niitä, ket eletäh nikolajittojen opaššukšen mukah, kumpaista Mie vihuan. 16Niin jotta kiänny pois riähistä! Kun et kiäntyne, Mie tulen rutto šinne ta rupien šotimah heitä vaštah šuuni miekalla.
17Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla. Ken voittau, šillä Mie annan šyötäväkši peitošša olijua taivahan mannua ta annan valkien kiven. Šiih kiveh on kirjutettu uuši nimi, kumpaista ei tunne kenkänä muu kuin šen nimen šuaja.’»
Kirjani Fiatiran uškojakunnalla
18«Fiatiran uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Jumalan Poika, kumpasella on šilmät kuin tulen liekkehet ta kumpasen jalat ollah kuin hehkuva vaški, šanou näin:
19Mie tiijän šiun ruavot, tiijän, mitein šie tykkyät, autat toisie, ušot ta tirpat. Viime aikoina olet ruatan vielä enämmän kuin alušša ruavoit. 20Ka šitä en šiušša hyväkšy, jotta voit šietyä tuota naista, tuota Jesavelie, kumpani šanou iččieh Jumalan viessintuojakši. Hiän niätšen opaštau ta muanittau Miun käškyläisie elämäh huorin ta šyömäh valehjumalilla uhrattuo lihua. 21Mie annoin hänellä aikua heittyä huoruinta, ka hiän ei tahton šitä lopettua. 22Avoi-voi häntä! Mie kuan hänet šijalla läsimäh ta kaikilla hänen kera kiimijillä annan šuuret muokat, kun hyö ei heitettäne omie ilkeitä hommie. 23Jesavelin lapšet Mie lyön kuolijakši. Kaikki uškojakunnat piäššäh tietämäh, jotta Mie olen Še, ken šieklou šytämet ta mielet. Mie annan jokahisella teistä hänen ruatojen mukah.
24Ka työ muut fiatiralaiset, ket että elä tuon opaššukšen mukah ettäkä ole omakšun šaatanan šyvempie tietoja, teilä Mie šanon: mitänä uutta takkua en pane tiän kannettavakši. 25Pitäkkyä kiini šiitä, mitä teilä on, kuni Mie en tule.
26Še, ken voittau, še, ken loppuh šuate eläy Miun tahon mukah, šillä Mie annan vallan hallita kanšoja. 27Hiän paimentau niitä rautasella šauvalla, hajottau ne palasiksi niin kuin šaviaštiet, niin kuin Mieki šain Tuatoltani vallan ruatua. 28Voittajalla Mie annan huomeneštähen.
29Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla.’»
