1Anheli näytti miula elämän vejen puhtahan virran, mi hrustallinkirkkahana lähtöy Jumalan ta Vuonnan valtaistumešta. 2Linnan piätiellä, virran molommin puolin kašvo elämän puu. Puu antau kakšitoista kertua vuuvvešša antimie, kerran joka kuušša. Šen lehtilöistä kanšat šuahah tervehyttä. 3Linnašša ei ole mitänä, mi ei ois Jumalalla mieleh. Šielä on Jumalan ta Vuonnan valtaissuin, ta kaikin šielä kumarretah Jumalalla. 4Hyö šuahah nähä Hänen näkö, ta heijän očašša on Hänen nimi. 5Yötä šielä ei ole, eikä hyö tarvita lampun eikä päiväsen valuo, šentäh kun Hospoti Jumala on heijän valona. Hyö hallitah čuariloina aina ta ilmasen ijän.
Hospoti Iisussa tulou ruttoh
6Miula šanottih: «Nämä šanat ollah totta ta niih voit uškuo. Hospoti Jumala, kumpani antau oman Henkeh omilla pyhillä viessintuojilla, työnsi oman anhelin näyttämäh käškyläisilläh, mitä ruttoh on tulošša. 7Mie tulen rutto. Ošakaš on še, ken tottelou tämän kirjan einuššuššanoja.»
8Mie, Iivana, olen kaiken tämän kuullun ta nähnyn. Kušša kuulin ta nävin šen, mie heittäyvyin očin muah, jotta kumartua šillä anhelilla, kumpani miula šen näytti. 9Ka hiän šano miula: «Elä kačo rua šitä! Mie olen vain Jumalan käškyläini, niin kuin šieki ta Jumalan viessintuojat, šiun vellet, ta kaikki ne, ket totellah tämän kirjan šanoja. Jumalalla šiun pitäy kumartua!»
10Šiitä hiän šano miula:
«Elä pane pečatin tuakši peittoh tämän kirjan einuššuššanoja, šentäh kun ruttoh tulou tämä aika». 11Jumalatoin eläkkäh iellähki jumalattomašti, pakana pakanoittukkah ielläh, oikiemielini pisykkäh oikiemielisenä ta pyhä tulkah vieläki pyhemmäkši.
12«Mie tulen ruttoh ta tulleššani tuon kaikilla palkan, makšan jokahisella hänen ruatojen mukah. 13Mie olen Alfa ta Omega, Enšimmäini ta Viimeni, Alku ta Loppu.»
14Ošakkahie ollah ne, ket eletäh Hänen käškyjen mukah: hyö piäššäh šyömäh elämän puušta ta šuahah männä veräjistä linnah. 15Ulkopuolella jiähäh koirat ta noijat, huoruiččijat, ihmistappajat ta valehjumalilla kumartajat ta kaikki, ket tykätäh valehta ta iče valehellah.
16«Mie, Iisussa, työnsin oman anhelin šanelomah teilä täštä uškojakunnissa. Mie olen Tuavitan juuri ta hänen jälkiläini, kirkaš huomeneštähti.»
17Henki ta moršien šanotah: «Tule!» Ken tämän kuulou, šanokkah: «Tule!» Ken on janoissah, tulkah. Ken tahtou, še šuau elämän vettä ilmasekši.
18Jokahista, ken kuulou tämän kirjan einuššuššanat, mie vakotan näin: Kun ken lisännöy niih mitänih, niin Jumala panou hänen käršittäväkši ne vahinkot, kumpasista täššä kirjašša on kirjutettu. 19Kun ken ottanou pois mitänih tämän einuššuškirjan šanoista, Jumala pyyhkiy pois hänen nimen elämänkirjašta. Hiän ei piäše pyhäh linnah, eikä hänellä kuulu mikänä še, mistä täššä kirjašša on kirjutettu.
20Hiän, kumpani tovistau tämän kaiken tovekši, šanou: «Tämä on tosi, Mie tulen ruttoh». Amin. Tule, Hospoti Iisussa!
21Miän Hospoti Iisussa Hristossa olkah armollini teilä kaikilla. Amin.
