Kirjani Sardissan uškojakunnalla
1«Sardissan uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Hiän, kellä on Jumalan šeiččemen henkie ta šeiččemen tähtie, šanou näin: Mie tiijän šiun ruavot. Šie olet elävien kirjoissa, vain šie olet kuollut. 2Havaččauvu ta elävytä še, mi vielä on jälellä, kuni še ei kokonah kuole. Olen huomannun, jotta šiun ruavot ei olla Miun Jumalan tahon mukaset. 3Muissa, mitein kuulit šanan ta otit šen vaštah. Tottele šitä ta kiänny pois riähistä. Kun šie et valvone, niin Mie tulen šiun luo kuin rosvo. Kopšahan šiun eteh šemmoseh aikah, mitä et voi arvata.
4No šiula on Sardissašša kuitenki moniehie, ket ei ole pakanoitettu omie vuatteitah. Hyö šuahah kävellä Miun kera valkeissa vuatteissa, hyö ollah šen arvoset. 5Še, ken voittau, šuau piälläh valkiet vuattiet. Mie en pyyhi hänen nimie elämänkirjašta, vain šanon häntä omakšeni Miun Tuaton ta Hänen anhelien ieššä.
6Kellä on korvat, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla.’»
Kirjani Filadelfijan uškojakunnalla
7«Filadelfijan uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Näin pakajau Pyhä ta Tosi, Tuavitan avuamen haltija. Hänen avuamua ovie kenkänä ei šalpua eikä Hänen šalpuamua ovie kenkänä avua. Hiän šanou: 8Mie tiijän šiun ruavot. Ieššäš on nyt avonaini ovi. Mie šen avasin, eikä kenkänä voi šitä šalvata. Šiun voimat ollah vähäset. Kuitenki šie olet elän Miun šanan mukah etkä ole konšana kieltäytyn Miun nimeštä. 9Kačoi, Mie annan šiula väkie šaatanan sinagogašta, niitä valehtelijie, ket šanotah iččieh jevreilöiksi, vaikka ei ni olla. Mie panen hiät tulomah šiun luo ta kumartumah muah šuate šiun jalkoih. Šiitä hyö maltetah, jotta šie olet Miun valittu. 10Šie olet tarkkah elän Miun šanan mukah ta keštän. Šentäh Mieki šuojuan šilma ta pelaššan šiut šiitä ahissukšen ajašta, mi tulou koko muailmalla ta rupieu šieklomah muan eläjie.
11Mie tulen ruttoh. Pie kiini šiitä, mitä šiula on, jotta kenkänä ei veis šiun voiton palkkua. 12Ken voittau, šen Mie panen pylvähäkši Miun Jumalani pyhäkotih, eikä hiän konšana lähe šieltä. Mie kirjutan häneh Jumalani nimen ta Jumalani linnan nimen. Še linna on uuši Jerusalimi, mi šolahtau taivahašta Miun Jumalani luota. Ta oman uuvven nimeni Mie niise kirjutan häneh.
13Kellä on korvat, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla.’»
Kirjani Laodikijan uškojakunnalla
14«Laodikijan uškojakunnan anhelilla kirjuta näin:
‘Näin šanou Amin, Še varma ta luotettava Tovistaja, kaiken Jumalan luajitun Alku: 15Mie tiijän šiun ruavot: šie et ole kylmä etkäi kuuma. Oi kun šie oisitki kylmä tahi kuuma! 16A šie olet hualie, et kylmä etkä kuuma, ta šentäh Mie šylen šiut pois šuuštani.
17Šie kehut, jotta olet pohatta, olet šuurešti pohattun, et tarviče enämpi mitänä. Vain šie et hokšua, jotta oletki kurja ta raukka, köyhä, šokie ta alačoin. 18Annan šiula neuvon: ošša Miulta tulešša puhissettuo kultua, niin pohatut. Ošša valkiet vuattiet ta pane ne piälläš, šiitä ei nävy šiun alaččoman runkon häpietä. Ošša šilmävoijetta ta voitele šilmät, niin rupiet näkömäh. 19Jokahista, ketä Mie tykkyän, šitä kiruon ta kuritan. Šentäh jätä riähäššä elämini, elä ole hualie vain ole kuuma. 20Mie šeison ovella ta kopissan. Kun ken kuullou Miun iänen ta avannou oven, Mie tulen hänen luo, ta myö illaissamma yheššä, Mie ta hiän.
21Ken voittau, šen Mie annan istuo kerallani Miun valtaistumellani, niin kuin Mieki voittoni jälkeh issun Tuattoni kera Hänen valtaistumella.
22Kellä on korvat, še kuulkah, mitä Henki šanou uškojakunnilla.’»
