Elkyä suutikkua toisie
1Ottakkua omah joukkoh šemmoni ihmini, ken on ušošša heikko. Elkyä ruvekkua kiistämäh hänen kera šiitä, mitä mieltä mistäki as's'ašta oletta. 2Eryäš uškou, jotta voit šyyvvä kaikkie, heikko-uškoni šyöy vain kašviksie. 3Ken šyöy kaikkie, še elkäh pahekšikkah šitä, ken ei šyö. Ta ken ei šyö kaikkie, še elkäh suutikkah šitä, ken šyöy. Jumala kaččuot on hänetki ottan omakšeh. 4Ken šie olet suutimah toisen käškyläistä? Oman isännän ieššä hiän šeisou tahi kuatuu. Ta šeisouhan hiän, šentäh kun Jumala voit pityä hänet pissyššä.
5Eryäš pitäy yhtä päivyä toista parempana, toisella kaikki päivät ollah šamanarvosie. Iče kenki ruatakkah šitä, mitä pitäy oikiena. 6Ken pitäy yhtä päivyä muita tärkiempänä, ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken ei erota yhtä päivyä toisešta, šeki ruatau niin Hospotin kunnivokši. Ken šyöy kaikkie, še šyöy Hospotin kunnivokši, šentäh kun hiän passipoittau šiitä Jumalua. Ken ei šyö kaikkie, še on šyömättä Hospotin kunnivokši, ta hiän niise passipoittau Jumalua. 7Ei yksikänä meistä elä iččieh varoin, šamoin ei yksikänä kuole iččieh varoin. 8Kun myö elämmä, elämmä Hospotin omina; ta kun kuolemma, kuolemma Hospotin omina. Niin jotta elämmäkö vain kuolemma, myö olemma Hospotin omie. 9Juštih šitä vaššenhan Hristossa kuoli, nousi kuollehista ta piäsi tuaš elämäh, jotta ois niin kuollehien kuin elävien Hospoti. 10Mintäh šie suutit vellieš? Tahi šie toini, mintäh pahekšit vellieš? Kaikin myö jouvumma Hristossan suutun eteh. 11Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu:
– Še on ihan varma, šanou Hospoti,
jotta jokahini polvi kumartuu Miun ieššä
ta jokahini kieli kiittäy Jumalua.
12Niin še on, jotta jokahini meistä joutuu vaštuamah Jumalalla omašta elämäštäh.
Ole uškovellien tukena
13Niin jotta heittäkkä pois toini toisen suutimini. Parempi kaččokkua, jotta että šuattais vellie kompaštumah ettäkä lankiemah riähkäh. 14Mie tunnen Hospotin Iisussan ta šentäh tiijän varmašti, jotta ei ole šemmoista, mi ois ičeštäh pakana. Vain še, mitä ihmini pitäy pakanana, še on hänellä pakana. 15No kun šie pahottanet vellen mieltä omalla ruuvvalla, niin mitä tykkyämistä še on. Elä ruuvvan takie vejä tuhoh vellie, kumpasen puolešta Hristossa kuoli. 16Elkyä antakkua moittie šitä, mi tiän mieleštä on hyvä. 17Jumalan Valtakunnašša ei ole tärkietä še, mitä šyyvväh ta juuvvah, vain oikie elämä, rauha ta ilo, mit Pyhä Henki antau. 18Ken Hristossan takie eläy näin, še on Jumalalla mielehini ta ihmisetki pietäh häntä arvošša.
19Niin jotta kuotelka elyä rauhašša ta lujentua toini toista. 20Elä ruuvvan takie hajota šitä, min Jumala on šuanun aikah. Kaikkie voit šyyvvä. On kuitenki paha, kun ihmini omalla šyömiselläh vetänöy toisen riähkäh. 21Parempi olla šyömättä lihua ta juomatta viinua ta ruatamatta mitänä šemmoista, min takie šiun velli voi kompaštuo, mi on hänen mieleštä riähkä ta heikentäy hänen uškuo. 22Šäilytä šie oma uško Jumalan ieššä. Ošakaš on še, ken ei suuti iččieh šiitä, mitä pitäy oikiena. 23A še, ken epyälöy, jotta voisko tuota šyyvvä, ta kuitenki šyöy, on suutittu. Hiän kun šilloin ei elä ušon mukah. Kaikki, mitä ihmini ei rua ušon kera, on hänellä riähkä.
24Kiittäkkä Jumalua! Hiän voit lujentua teitä ušošša, niin kuin šanou miun šaneloma Hyvä Viesti, šanoma Iisussašta Hristossašta. Še on še peittoas's'a, kumpasešta ammusista ajoista täh šuate ei ole paistu, 25a nyt še on ilmotettu. Ilmasenikuni Jumala käški omie viessintuojie kirjuttamah šiitä kaikilla kanšoilla, jotta hyö ušottais Häneh ta toteltais Häntä. 26Ainuolla, kaikkiviisahalla Jumalalla, kunnivo Iisussan Hristossan kautti ilmasen ijän! Amin.
