Kirjani riimalaisilla 15

₁Miän, kumpaset olemma ušošša lujie, pitäy keštyä vähäväkisien heikkoukšie. Myö emmä šua ajatella vain šitä, mi on ičellä mielehistä. ₂Miän jokahisen pitäy olla hyvänä lähimmäisellä, pitäy ajatella, mi on hänellä hyväkši ta lujentau hänen uškuo. ₃Hristossa niise ei ajatellun Iččieh. Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu Häneštä: «Jumalaisen, Šilma kiruojien kiruomiset lankettih Miun piällä». ₄Kaikki mitä Pyhih Kirjutukših on kirjutettu, on kirjutettu meilä opaššukšekši. Niistä myö šuamma keštävyttä ta hoivahušta ta niin meilä šäilyy toivo. ₅Jumala, kumpaselta keštävyš ta hoivahuš tullah, auttakkah tiän olla keškenäh yksimielisinä. Še on Hristossan Iisussan tahto. ₆Šiitä työ yhtenä miehenä ta yheštä šuušta kiitättä Jumalua, miän Hospotin Iisussan Hristossan Tuattuo.

₇Niin jotta pitäkkyä huolta toini toisešta, niin kuin Hristossa pitäy teistä huolta Jumalan kunnivokši. ₈Tarkotan šitä, jotta Iisussa Hristossa tuli auttamah jevreilöitä. Hiän tuli lujittamah kantatuattoloilla annetut lupaukšet näyttyäkšeh, jotta Jumala pisyy šanaššah. ₉Ta Hiän tuli vieläi šitä vaššen, jotta muut kanšat niise voitais kiittyä Jumalua Hänen armošta. Täštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa näin:

₁₄Mie olen varma, vellet, jotta työ oletta täytenäh hyvyä tahtuo ta kaikenmoista tietuo, niin jotta voitta ičeki neuvuo toini toista. ₁₅Ka kuitenki mie täššä kirjutin eryähin kohin melko rohkiešti, vellet, šentäh kun tahoin muissuttua teilä eryähie as's'oja. Ruavoin näin šentäh, kun Jumala omašša armošša kučču miut ₁₆Iisussan Hristossan käškyläisekši kanšojen keškeh. Ruan papillista ruatuo Jumalan Hyvän Viessin levittäjänä, jotta kaikkien maijen rahvahista tulis Jumalalla mielehini, Pyhän Henken pyhittämä uhri. ₁₇Iisussan Hristossan kunnivokši olen ylpie šiitä, mitein ruan Jumalan miula antamua työtä. ₁₈Tietyšti mie ruohin paissa vain šiitä, mitä Hristossa šai aikah miun kautti, jotta šuaha muailman rahvahat tottelomah Jumalua. Hiän luati šen pakinojen ta ruatojen kautti, ₁₉merkkiruatojen ta kummien avulla, Jumalan Henken voimalla. Näin mie olen šanellun Hyvyä Viestie Hristossašta joka paikašša Jerusalimista ihan Illirikkah šuate. ₂₀Kuitenki mie pijin tärkienä šanella Hyvyä Viestie vain šielä, missä Hristossan nimie vielä ei tunnettu, jotta en rakentais toisen panoman kivijalan piällä. ₂₁Ruavoin, niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa:

₂₂Miun ruato moničči ešti milma tulomašta tiän luo. ₂₃Ka nyt miula ei enämpi ole työtä näillä šeutuloilla ta miun jo monta vuotta himottau piäššä käymäh tiän luo. ₂₄Konša lähen Ispanijah, niin matatešša tulen šinne. Toivon, jotta tällä matalla voisin nähä teitä ta hoti vähäsen aikua olla tiän luona ta paissa tiän kera. Šiitä työ šuorittaisija miut lähtömäh iellähpäin.

₂₅Nyt mie kuitenki olen lähöššä Jerusalimih viemäh avuššušta pyhillä. ₂₆Niätšen Makedonijan ta Ahaijan uškojakunnat piätettih antua yhtehini rahalahja Jerusalimin uškojakunnan köyhillä. ₂₇Näin hyö piätettih, ta ollahki ne šen heilä velkua. Kun kerran toisista vieroista kiäntynyöt piäštih ošallisiksi Jerusalimin rissittyjen henkellisistä uartehista, niin heijän pitäy omalta ošalta auttua Jerusalimin uškojakuntua muallisissa tarpehissa. ₂₈Šen jälkeh, kun olen ruatan tämän ruavon ta vienyn kerätyt rahat heilä, lähen Ispanijah ta käyn matalla tiän luona. ₂₉Tiijän, jotta šinne tulleššani tuon teilä täyven plahoslovenjan Hristossan Hyvän Viessin kautti.

₃₀Vellet, mie molin teitä miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä ta Pyhän Henken antaman tykkyämisen tähen: olkua miun tukena. Moliutukkua miun puolešta Jumalalla, ₃₁jotta Juutijašša en joutuis Jumalua tottelomattomien ihmisien käsih ta jotta apu, min vien Jerusalimih, ois pyhillä mieleh. ₃₂Šiitä voisin tulla ilosin mielin tiän luo, kun Jumala antanou, ta šaisin levähellä tiän luona olleššani. ₃₃Rauhan Jumala olkah tiän kaikkien kera. Amin.