Kirjani riimalaisilla 6

₁Mitä myö täh šanomma? Pitäiskö miän iellähki elyä riähäššä, jotta Jumalan armo tulis šuuremmakši? Ei tietyšti. ₂Kun kerran myö kuolima riähän vallašta, niin mitein voisima ielläh elyä riähäššä? ₃Työhän tiijättä, jotta miät kaikki, ket on kaššannašša yhissetty Hristossah Iisussah, on Hänen kuolomah yhissetty. ₄Näin myö kaššannan kautti kuolima ta miät hauvattih yheššä Hristossan kera. Ta niin kuin Tuatto šuurella voimallah noššatti Hristossan kuollehista, šamoin myöki voimma elyä uutta elämyä. ₅Kun kerran yhenmoini kuoloma on yhistän miät Hristossah, niin yhenmoini kuollehista noušominiki yhistäy miät Häneh.

₆Tiijämmä, jotta miän «vanha mie» on yheššä Hristossan kera ristihnuaklittu, jotta tämä riähkähini runko mänettäis vallan emmäkä myö enämpi ois riähän orjie. ₇Niätšen ken on kuollun, še on piäššyn riähän vallašta. ₈Kun kerran olemma kuollun Hristossan kera, niin ušomma, jotta šuamma elyäki Hänen kera. ₉Myö tiijämmä, jotta kun kerran Hristossa on noššatettu kuollehista, Hiän ei enämpi kuole. Šurmalla ei ole enämpi valtua Häneh. ₁₀Kun Hristossa kuoli, Hiän kuoli riähän vallašta kerralla kaikiksi ajoiksi. Kun Hiän nyt eläy, Hiän eläy Jumalalla. ₁₁Työ niise ajatelkua ičeštänä, jotta oletta kuollun riähän vallašta ta elättä Jumalalla Hristossan Iisussan, miän Hospotin omina.

₁₂Riähkä ei šua hallita tiän kuolovaisešša runkošša, niin jotta työ tottelisija šen himoja. ₁₃Elkyä antakkua tiän runkon ošie riähän orjiksi ruatamah pahua! Kun kerran nyt šiirtyjä kuolomašta elämäh, antakkua iččenä Jumalalla. Antakkua iččenä kokonah Hänen käyttöh ruatamah oikeita ruatoja! ₁₄Riähkä ei enämpi ole tiän isäntä, šentäh kun työ että ole Sakonan vallan alla, vain Jumalan armon alla.

₁₅Mitäpä nyt? Šuammako luatie riähkyä, kun kerran emmä elä Sakonan vallan alla, vain Jumalan armon alla? Emmä šuinki! ₁₆Työ tiijättä, jotta oletta šen isännän orjie, ketä oletta ruvennun tottelomah. Voitta olla riähän orjie, ka še viey kuolomah. Tahi voitta totella Jumalua, ta niin kelpuatta Hänellä. ₁₇Työ olija riähän orjie. Ka Jumalalla passipo, jotta työ nyt täyveštä šytämeštä totteletta šitä opaššušta, mitä oletta šuanun. ₁₈Oletta piäššyn riähän vallašta ta nyt oletta Hristossan vallan alla jotta ruatua šitä, mi on oikein. ₁₉Mie pakajan täššä jokapäiväsen elämän kielellä, jotta voisija malttua milma. Ennein työ olija kaiken pakanan ta pahan käškyläisie, ta niin työ šaita aikah pahua. Antakkua nyt tiän runko oikien elämän käškyläisekši elämäh pyhyä elämyä.

₂₀Konša olija riähän orjie, että voinun ruatua šitä, mi on oikein. ₂₁Mitä hyötyö teilä šiitä oli? Šiitä tuli šemmoista, mi on nyt teilä huikieta. Tuommosen elämän loppuna on kuoloma. ₂₂A nyt työ oletta piäššyn riähän vallašta ta teistä tuli Jumalan käškyläisie. Työ elättä pyhyä elämyä ta lopukši šuatta ilmasenikusen elämän. ₂₃Riähän palkka on kuoloma, ka Jumala antau lahjakši ilmasenikusen elämän niillä, ken on Hristossašša Iisussašša, miän Hospotissa.