1 LUKU.
Daavid saa sanoman Saulin ja Joonatanin kuolemasta. Daavidin itkuvirsi.
1Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid, voitettuaan amalekilaiset, oli palannut takaisin ja ollut Siklagissa pari päivää, 2tuli kolmantena päivänä eräs mies leiristä Saulin luota, vaatteet reväistyinä ja multaa pään päällä. Ja tullessaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan ja osoitti kunnioitusta. 3Daavid kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi hänelle: "Minä olen päässyt pakoon Israelin leiristä". 4Niin Daavid sanoi hänelle: "Miten on asiat? Kerro minulle." Hän vastasi: "Väki on paennut taistelusta, paljon väkeä on kaatunut ja kuollut; myöskin Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet". 5Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka kertoi tämän hänelle: "Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?" 6Nuori mies, joka oli kertonut hänelle tämän, vastasi: "Minä tulin sattumalta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. 7Hän kääntyi taakseen ja nähdessään minut hän huusi minua; minä vastasin: 'Tässä olen'. 8Niin hän kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen'. 9Sitten hän sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä'. 10Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin. Ja minä otin kruunun, joka oli hänen päässänsä, ja rannerenkaan, joka oli hänen käsivarressaan, ja toin ne tänne herralleni." 11Niin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne; samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssansa. 12Ja he pitivät valittajaisia ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden ja Herran kansan tähden ja Israelin heimon tähden, koska he olivat kaatuneet miekkaan.
13Ja Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli hänelle kertonut tämän: "Mistä sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen täällä muukalaisena elävän amalekilaisen miehen poika". 14Daavid sanoi hänelle: "Kuinka et peljännyt ojentaa kättäsi tuhotaksesi Herran voidellun?" 15Ja Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: "Käy tänne, lyö hänet kuoliaaksi". Ja hän iski hänet kuoliaaksi. 16Mutta Daavid sanoi hänelle: "Sinun veresi tulkoon oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: 'Minä olen surmannut Herran voidellun'".
17Ja Daavid viritti tämän itkuvirren Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista 18ja käski opettaa sen, "Jousilaulun", Juudan pojille: katso, se on kirjoitettuna "Oikeamielisen kirjassa":
19"Sinun kaunistuksesi, Israel,
on surmattuna kukkuloillasi.
Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet!
20Älkää ilmoittako sitä Gatissa,
älkää julistako voitonsanomaa Askelonin kaduilla,
etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi,
etteivät ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.
21Te Gilboan vuoret,
älköön teille kastetta tulko, älköön sadetta,
älköön peltoja, joista anteja uhrataan.
Sillä siellä on poisviskattuna sankarien kilpi,
Saulin kilpi, öljyllä voitelematonna.
22Kaatuneitten verta, sankarien ytimiä
ei Joonatanin jousi väistänyt,
eikä tyhjänä palannut Saulin miekka.
23Saul ja Joonatan, rakkaat ja armaat,
olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat,
olivat nopeammat kuin kotkat,
leijonia väkevämmät.
24Te Israelin tyttäret,
itkekää Saulia,
häntä, joka puetti teidät purppuraan ja koristeihin,
joka kiinnitti pukuunne kultahelyjä.
25Kuinka ovat sankarit taistelussa kaatuneet!
Joonatan on surmattuna kukkuloillasi.
26Minä suren sinua, veljeni Joonatan;
sinä olit minulle ylen rakas.
Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi
kuin naisen rakkaus.
27Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet,
kuinka ovat hukkuneet taisteluaseet!"
