17 LUKU.
Juudan petollinen kuningas on viinipuu, joka revitään juuriltaan. Herra istuttaa Israelin vuorelle uuden vesan, joka kasvaa suureksi.
1Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2"Ihmislapsi, esitä arvoitus ja lausu vertaus Israelin heimolle 3ja sano: Näin sanoo Herra, Herra:
Suuri kotka, suurisiipinen, pitkäsulkainen,
täysihöyheninen, kirjava, tuli Libanonille
ja otti latvuksen setripuusta.
4Hän taittoi siitä latvalehvän
ja vei sen kauppiasten maahan,
asetti sen kauppurien kaupunkiin.
5Sitten hän otti siitä maasta taimen
ja pani sen kylvöpeltoon.
Hän otti sen ja pani pajuksi runsaan veden ääreen.
6Se versoi, ja siitä tuli rehevä viinipuu,
matalakasvuinen;
sen oksien tuli kääntyä kotkaan päin
ja sen juurten olla hänen allansa.
Siitä tuli viinipuu, se teki haaroja, työnsi oksia.
7Mutta oli toinen suuri kotka,
suurisiipinen, runsashöyheninen;
ja katso, tämä viinipuu
ojensi juurensa sitä kotkaa kohti
ja työnsi oksansa siihen päin, sen kasteltaviksi,
siitä penkereestä, johon se oli istutettu.
8Se oli istutettu hyvään peltoon,
runsaan veden ääreen,
että se tekisi lehviä, kantaisi hedelmää
ja tulisi ihanaksi viinipuuksi.
9Sano: Näin sanoo Herra, Herra:
Menestyyköhän se?
Eiköhän kotka kisko ylös sen juuria
ja raasta sen hedelmiä;
niin että kaikki siitä versoneet lehdet kuivuvat
ja puu kuivuu?
Eikä tarvita suurta voimaa, ei paljoa väkeä
sen nostamiseksi juuriltansa.
10Katso, istutettu se on — menestyyköhän se?
Eiköhän se kuivu, kun siihen käy itätuuli,
kuivu penkereessä, jossa se versoi?"
11Ja minulle tuli tämä Herran sana:
12"Sano uppiniskaiselle suvulle:
Ettekö te tiedä, mitä tämä tarkoittaa?
Sano: Katso, Baabelin kuningas tuli Jerusalemiin,
otti sen kuninkaan ja päämiehet
ja vei heidät luoksensa Baabeliin.
13Ja hän otti yhden kuninkaallisesta suvusta,
teki hänen kanssansa liiton
ja otti häneltä valan,
mutta maan mahtavat hän vei mukanaan,
14että valtakunta tulisi vähäpätöiseksi
eikä kohoaisi,
että se pitäisi liittonsa ja liitto pysyisi.
15Mutta hän kapinoi häntä vastaan
ja laittoi lähettiläänsä Egyptiin,
että hänelle annettaisiin hevosia ja paljon väkeä.
Menestyyköhän se, pelastuukohan se,
joka tällaista tekee?
Pelastuuko se, joka liiton rikkoo?
16Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan asuinpaikalla, joka hänet kuninkaaksi teki, jonka valan hän on halpana pitänyt ja jonka liiton hän on rikkonut, sen luona, keskellä Baabelia, hänen totisesti on kuoltava. 17Ja farao suurella sotajoukollaan ja paljolla väellään ei tee mitään hänen hyväkseen sodassa, kun luodaan valli ja rakennetaan saartovarusteet paljojen ihmisten hävittämiseksi. 18Hän piti halpana valan ja rikkoi liiton; katso, vaikka oli kättä lyönyt, hän teki kaiken tämän — ei hän pelastu.
19Sentähden, näin sanoo Herra, Herra:
Niin totta kuin minä elän,
niin valani, jonka hän halpana piti,
ja liittoni, jonka hän rikkoi,
minä annan totisesti tulla hänen päänsä päälle.
20Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä,
ja hän takertuu minun pyydykseeni.
Minä vien hänet Baabeliin ja käyn siellä oikeutta hänen kanssansa hänen uskottomuudestaan, jota hän on osoittanut minua kohtaan. 21Ja kaikki hänen pakolaisensa kaikista hänen sotajoukoistaan kaatuvat miekkaan, ja jäljellejääneet hajotetaan kaikkiin tuuliin. Ja te tulette tietämään, että minä, Herra, olen puhunut.
22Näin sanoo Herra, Herra:
Mutta minä otan yhden latvuksen
siitä korkeasta setripuusta ja istutan sen;
hennon latvalehvän minä siitä taitan
ja istutan korkealle ja jyrkälle vuorelle.
23Israelin vuoren korkeuteen minä sen istutan:
ja se kantaa lehviä ja tekee hedelmää,
ja siitä tulee mahtava setri.
Ja sen alla asuvat kaikki linnut,
kaikki, mitä siivekästä on;
ne asuvat sen oksain varjossa.
24Ja kaikki metsän puut tulevat tietämään,
että minä olen Herra,
joka teen korkean puun matalaksi
ja matalan puun korkeaksi,
tuoreen puun kuivaksi
ja kuivan puun kukoistavaksi.
Minä, Herra, Herra, olen puhunut,
ja minä sen teen."
