19 LUKU.
Itkuvirsi Juudan viimeisistä kuninkaista ja heidän äidistänsä.
1"Mutta sinä, viritä itkuvirsi Israelin ruhtinaista 2ja sano:
Mikä naarasleijona olikaan sinun äitisi
leijonain joukossa!
Se makasi nuorten jalopeurain keskellä,
kasvatti poikasiansa
3ja sai ylenemään yhden poikasistaan:
siitä tuli nuori jalopeura,
se oppi saalista raatelemaan,
se söi ihmisiä.
4Mutta kansat kuulivat siitä:
se pyydystettiin heidän kuoppaansa
ja vietiin turpakoukussa Egyptin maahan.
5Kun emo näki, että viipyi,
että hukkui hänen toivonsa,
otti se toisen poikasistaan,
sai sen nuoreksi jalopeuraksi.
6Se käyskenteli leijonain keskellä,
siitä tuli nuori jalopeura,
se oppi saalista raatelemaan,
se söi ihmisiä.
7Se ryhtyi heidän leskiinsä
ja teki autioiksi heidän kaupunkinsa,
ja maa ja kaikki, mitä siinä on,
kauhistui sen ärjynnän äänestä.
8Silloin kansat maakunnista yltympäri
asettivat ja virittivät sille verkkonsa;
se pyydystettiin heidän kuoppaansa.
9Ja se pantiin häkkiin, turpakoukkuun
ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen.
Se vietiin vuorilinnoihin,
ettei sen ääni enää kuuluisi
Israelin vuorille.
10Sinun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu,
veden ääreen istutettu.
Se tuli runsaasta vedestä
hedelmöitseväksi
ja tuuhealehväiseksi.
11Siihen tuli ylväitä oksia
hallitsijain valtikoiksi,
ja sen runko kohosi korkealle
tiheän lehvistön keskellä
ja näkyi kauas
korkeana ja runsas-oksaisena.
12Mutta se temmattiin vihaisesti irti,
viskattiin maahan,
ja itätuuli kuivasi sen hedelmät,
ne revittiin hajalleen,
ja sen ylväät oksat kuivuivat,
ne kulutti tuli.
13Nyt se on istutettuna erämaahan,
kuivaan ja janoiseen maahan.
14Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli,
se on kuluttanut sen hedelmät,
ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi
ei siinä enää ole."
Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut.
