49 LUKU.
Jaakob siunaa poikansa ja kuolee.
1Sitten Jaakob kutsui poikansa ja sanoi: "Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille päivien lopulla tapahtuu. 2Tulkaa kokoon ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia.
3Ruuben, sinä olet minun esikoiseni,
minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen,
ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa.
4Mutta sinä kuohahdat kuin vesi,
et pysy ensi sijalla,
sillä sinä nousit isäsi leposijalle;
silloin sinä sen saastutit.
Niin, hän nousi vuoteeseeni.
5Simeon ja Leevi, veljekset,
heidän aseensa ovat väkivallan aseet.
6Heidän neuvoonsa ei suostu minun sieluni,
heidän seuraansa ei yhdy minun sydämeni;
sillä vihassaan he murhasivat miehiä,
omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä.
7Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju,
heidän kiukkunsa, sillä se on julma.
Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan
ja hajotan heidät Israelin sekaan.
8Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät;
sinun kätesi on vihollistesi niskassa,
sinua kumartavat isäsi pojat.
9Juuda on nuori leijona;
saaliilta olet, poikani, noussut.
Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona,
kuin naarasleijona — kuka uskaltaa häntä häiritä?
10Ei siirry valtikka pois Juudalta
eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä,
kunnes tulee hän, jonka se on
ja jota kansat tottelevat.
11Hän sitoo aasinsa viinipuuhun,
viiniköynnökseen aasinsa varsan;
hän huuhtoo vaatteensa viinissä;
viittansa rypäleen veressä.
12Hänen silmänsä ovat viinistä sameat,
hänen hampaansa valkeat maidosta.
13Sebulon asuu meren rannalla,
laivojen rannikolla,
hänen sivunsa on Siidoniin päin.
14Isaskar on luiseva aasi,
joka loikoilee karjatarhojen välissä.
15Hän huomasi lepopaikkansa suloiseksi
ja maan ihanaksi;
niin hän taivutti olkansa taakan alle
ja joutui työveroa tekemään.
16Daan hankkii oikeutta kansalleen,
hänkin yhtenä Israelin sukukunnista.
17Daan on käärmeenä tiellä,
on polulla kyynä,
joka puree hevosta vuohiseen,
niin että ratsastaja syöksyy selin maahan.
18Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.
19Gaadia ahdistavat rosvojoukot,
mutta hän itse ahdistaa heitä heidän kintereillään.
20Asserista tulee lihavuus, hänen leipänsä,
hän tarjoaa kuninkaan herkkuja.
21Naftali on nopea peura;
hän antaa kauniita sanoja.
22Joosef on nuori hedelmäpuu,
nuori hedelmäpuu lähteen reunalla;
sen oksat ulottuvat yli muurin.
23Jousimiehet hätyyttävät häntä,
ampuvat ja ahdistavat häntä.
24Mutta hänen jousensa pysyy lujana,
ja hänen käsivartensa ovat notkeat
Jaakobin Väkevän avulla,
kaitsijan, Israelin kallion,
25isäsi Jumalan, avulla, joka sinua auttakoon,
Kaikkivaltiaan avulla, joka sinua siunatkoon,
antakoon siunauksia taivaasta ylhäältä,
siunauksia syvyydestä alhaalta,
siunauksia nisistä ja kohdusta.
26Sinun isäsi siunaukset kohoavat
yli minun vanhempaini siunausten,
yli ikuisten kukkulain ihanuuden.
Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle,
veljiensä ruhtinaan päälaelle.
27Benjamin on raatelevainen susi;
aamulla hän syö riistaa,
ja illalla hän jakaa saalista."
28Nämä ovat kaikki Israelin sukukunnat, luvultaan kaksitoista, ja tämän puhui heille heidän isänsä siunatessaan heidät; hän siunasi jokaisen erikseen erityisellä siunauksella.
29Ja hän käski heitä ja sanoi heille: "Minut otetaan pois heimoni tykö; haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, 30luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta Kanaanin maassa, jonka vainion Aabraham osti heettiläiseltä Efronilta perintöhaudakseen. 31Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean, 32siihen vainioon, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä." 33Kun Jaakob oli antanut määräyksensä pojilleen, veti hän jalkansa vuoteeseen ja kuoli ja tuli otetuksi heimonsa tykö.
