9 LUKU. 9

₁Älä iloitse, Israel, älä riemuitse,

niinkuin muut kansat,

sillä sinä olet haureudessa luopunut Jumalastasi,

olet rakastanut portonpalkkoja

kaikilla viljan puimatanterilla.

₂Puimatanner ja viinikuurna eivät heitä elätä,

rypälemehu hänet pettää.

₃Eivät he saa asua Herran maassa,

vaan Efraimin on palattava Egyptiin,

ja Assurissa he syövät saastaista.

₄Eivät he vuodata viiniä juomauhriksi Herralle,

eivätkä heidän teurasuhrinsa hänelle kelpaa.

Ne ovat heille kuin murheen leipä:

kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä;

sillä heidän leipänsä tulee heidän omaan nälkäänsä,

ei tule se Herran temppeliin.

₅Mitä teette, kun tulee juhla-aika,

Herran juhlapäivä?

₆Sillä katso, heidän on mentävä hävitystä pakoon:

Egypti heidät kokoaa, Moof heidät hautaa.

Orjantappurat valtaavat heidän hopeakalleutensa,

ohdakkeita on oleva heidän majoissansa.

₇Rangaistuksen päivät tulevat,

koston päivät tulevat,

Israel saa tuntea sen.

Hulluna on oleva profeetta,

mieletönnä hengen mies

sinun paljojen rikoksiesi

ja paljon vainoamisen tähden.

₈Efraim on väijyjä minun Jumalaani vastaan.

Profeetta — hänen kaikilla teillään on pyydystäjän paula,

vainoamista on hänen Jumalansa temppelissä.

₉He ovat syvälle vajonneet turmiontekoon

niinkuin Gibean päivinä.

Hän muistaa heidän rikoksensa,

rankaisee heidän syntinsä.

₁₀Niinkuin rypäleet erämaassa

minä löysin Israelin;

niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa,

sen alkurunsaudessa,

minä näin teidän isänne.

He tulivat Baal-Peoriin,

vihkiytyivät häpeäjumalalle

ja tulivat kauhistaviksi,

niinkuin tuo heidän rakastettunsa.

₁₁Efraim — lintuna lentää pois heidän kunniansa:

ei synnyttämistä, ei raskautta, ei sikiämistä enää.

₁₂Ja vaikka he saisivat lapsensa isoiksi,

teen minä heidät lapsettomiksi,

niin ettei ihmisiä jää.

Voi heitä itseänsäkin, kun minä heistä luovun!

₁₃Efraim on, kun minä sitä katson Tyyroon päin,

istutettu laidunmaalle;

mutta Efraimin täytyy viedä lapsensa surmaajalle.

₁₄Anna heille, Herra — mitä antaisitkaan? —

anna heille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat.

₁₅Kaikki heidän pahuutensa on Gilgalissa,

sillä siellä minä rupesin heitä vihaamaan.

Heidän tekojensa pahuuden tähden

minä karkoitan heidät temppelistäni pois.

En minä enää heitä rakasta:

kaikki heidän ruhtinaansa ovat niskureita.

₁₆Efraim on hakattu maahan,

heidän juurensa on kuivettunut:

hedelmää he eivät tee.

Ja jos synnyttävätkin,

kuoletan minä heidän kohtunsa kalleimmat.

₁₇Minun Jumalani on hylkäävä heidät,

sillä he eivät ole häntä totelleet.

He joutuvat pakolaisiksi pakanain sekaan.