23 LUKU.
Voi-huuto huonoille paimenille. Herra itse on kokoava laumansa ja antava sille hyvät paimenet. Daavidin suvusta on nouseva vanhurskas vesa. Väärät profeetat. Herran ennustuksen kuorma.
1"Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. 2Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra. 3Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. 4Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra.
5Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan;
hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä,
ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.
6Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda
ja Israel asuu turvassa.
Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan:
'Herra on meidän vanhurskautemme'.
7Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra,
jolloin ei enää sanota:
'Niin totta kuin Herra elää,
joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',
8vaan: 'Niin totta kuin Herra elää,
joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset
pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista,
joihin minä olin heidät karkoittanut'.
Ja niin he saavat asua omassa maassansa."
9Profeettoja vastaan.
Minun sydämeni on murtunut rinnassani,
kaikki luuni raukeavat.
Minä olen kuin juopunut mies,
kuin sankari, jonka viini on voittanut,
Herran edessä ja hänen pyhien sanojensa edessä.
10"Sillä maa on täynnä avionrikkojia,
maa murehtii kirouksen tähden,
erämaan laitumet kuivuvat;
he rientävät pahuuteen,
ja heidän väkevyytensä on väärä meno.
11Sillä he ovat jumalattomia,
niin profeetta kuin pappikin;
omasta huoneestanikin
minä olen tavannut heidän pahuutensa,
sanoo Herra.
12Sentähden heidän tiensä on oleva heille
kuin liukas polku pimeässä,
he suistuvat sillä ja kaatuvat;
sillä minä tuotan heille onnettomuuden
heidän rangaistusvuotenansa, sanoo Herra.
13Samarian profeetoissa minä näin pahennuksen:
he ennustivat Baalin nimessä
ja eksyttivät minun kansani Israelin.
14Mutta Jerusalemin profeetoissa
minä olen nähnyt kauhistuksia:
aviorikosta ja valheessa vaeltamista;
he vahvistavat pahantekijäin käsiä,
niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa.
He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma,
ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra.
15Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot profeetoista:
Katso, minä syötän heille koiruohoa
ja juotan heille myrkkyvettä;
sillä Jerusalemin profeetoista
on jumalattomuus levinnyt koko maahan.
16Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. 17He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'. 18Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"
19Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa,
pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.
20Eikä Herran viha asetu,
ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt
sydämensä aivoitukset.
Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.
21"Minä en ole lähettänyt noita profeettoja,
mutta silti he juoksevat.
Minä en ole puhunut heille,
mutta kuitenkin he ennustavat.
22Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani,
niin he julistaisivat minun sanani kansalleni
ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään
ja pahoista teoistansa.
23Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta,
sanoo Herra;
enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
24Saattaako joku niin piiloon piiloutua,
etten minä häntä näe? sanoo Herra.
Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.
25Minä olen kuullut,
mitä sanovat nuo profeetat,
jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen:
'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
26Kuinka kauan?
Mitä on mielessä noilla profeetoilla,
jotka ennustavat valhetta,
ennustavat oman sydämensä petosta?
27Aikovatko he unillaan,
joita he kertovat toinen toisellensa,
saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni,
niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet
minun nimeni Baalin tähden?
28Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa;
mutta se, jolla on minun sanani,
puhukoon minun sanani uskollisesti.
Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
29Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? 30Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. 31Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. 32Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.
33Ja kun tämä kansa tai profeetta tai pappi sinulta kysyy sanoen: 'Mikä on Herran ennustuksen kuorma?' niin sano heille: 'Mikä kuorma? — Teidät minä heitän pois', sanoo Herra. 34Ja sitä profeettaa, pappia ja kansaa, joka sanoo: 'Herran kuorma' — sitä miestä ja hänen huonettansa minä rankaisen. 35Näin sanokaa keskenänne, toinen toisellenne:
'Mitä on Herra vastannut?'
ja 'Mitä on Herra puhunut?'
36Mutta 'Herran kuormaa' älkää enää mainitko;
sillä kuormaksi on tuleva
jokaiselle hänen oma sanansa.
Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin,
teidän Jumalanne, sanoja.
37Näin sano profeetalle:
'Mitä on Herra sinulle vastannut?
Mitä on Herra puhunut?'
38Mutta jos te sanotte: 'Herran kuorma',
silloin Herra sanoo näin:
Koska te sanotte tämän sanan: 'Herran kuorma',
vaikka minä olen lähettänyt teidän tykönne sanomaan:
Älkää sanoko: 'Herran kuorma',
39sentähden katso:
minä kokonaan unhotan teidät
ja heitän pois kasvojeni edestä
teidät ja tämän kaupungin,
jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.
40Ja minä panen teidän päällenne
iankaikkisen häpeän ja iankaikkisen pilkan,
joka ei ole unhottuva."
