5 LUKU. 5

₁Kiertäkää Jerusalemin katuja,

katsokaa ja tiedustelkaa,

ja etsikää sen toreilta:

jos löydätte yhdenkään

jos on ainoatakaan, joka tekee oikein,

joka noudattaa uskollisuutta,

niin minä annan anteeksi Jerusalemille.

₂Mutta vaikka he sanovat:

"Niin totta kuin Herra elää",

he kuitenkin vannovat väärin.

₃Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta?

Sinä olet lyönyt heitä,

mutta he eivät tunteneet kipua;

sinä olet lopen hävittänyt heidät,

mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen.

He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi,

eivät ole tahtoneet kääntyä.

₄Silloin minä ajattelin:

Sellaisia ovat vain alhaiset;

he ovat tyhmiä,

sillä he eivät tunne Herran tietä,

Jumalansa oikeutta.

₅Niinpä menen ylhäisten luo

ja puhuttelen heitä,

sillä he kyllä tuntevat Herran tien,

Jumalansa oikeuden.

Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen,

katkaisseet siteet.

₆Sentähden surmaa heidät metsän leijona,

aavikon susi haaskaa heidät,

pantteri väijyy heidän kaupunkejansa.

Kuka ikinä niistä lähtee, se raadellaan,

sillä paljot ovat heidän rikoksensa,

suuri heidän luopumustensa luku.

₇Kuinka minä antaisin sinulle anteeksi?

Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut

ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole.

Minä ravitsin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen,

ja porton huoneeseen he kokoontuivat.

₈He ovat hyvinruokittuja, äleitä oriita;

he hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa.

₉Enkö minä tällaisista rankaisisi,

sanoo Herra,

eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

₁₀Nouskaa sen tarhojen pengermille ja hävittäkää,

älkää kuitenkaan siitä peräti loppua tehkö;

ottakaa pois sen köynnökset,

sillä ne eivät ole Herran.

₁₁Sillä he ovat olleet minulle peräti uskottomat,

sekä Israelin heimo että Juudan heimo, sanoo Herra.

₁₂He ovat kieltäneet Herran ja sanoneet:

"Ei se ole hän! Ei meitä kohtaa onnettomuus,

emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää.

₁₃Ja profeetat ovat pelkkää tuulta;

Herra, joka puhuu, ei ole heissä —

heidän itsensä käyköön niin."

₁₄Sentähden sanoo Herra, Jumala Sebaot, näin:

Koska te tällaisia olette puhuneet,

niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi

ja tämän kansan polttopuiksi,

ja se kuluttaa heidät.

₁₅Katso minä tuon teitä vastaan,

te Israelin heimo,

kansan kaukaa, sanoo Herra;

se on horjumaton kansa,

se on ikivanha kansa,

kansa, jonka kieltä sinä et ymmärrä

ja jonka puhetta sinä et tajua.

₁₆Heidän viinensä on kuin avoin hauta,

he ovat kaikki sankareita.

₁₇He syövät sinun satosi ja leipäsi,

he syövät sinun poikasi ja tyttäresi,

syövät sinun lampaasi ja raavaasi,

syövät sinun viinipuusi ja viikunapuusi;

he miekalla hävittävät sinun varustetut kaupunkisi,

joihin sinä luotat.

₁₈Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra,

en minä teistä peräti loppua tee.

₁₉Ja kun he kysyvät:

"Miksi on Herra, meidän Jumalamme,

tehnyt meille kaiken tämän?"

niin vastaa heille:

"Niinkuin te olette hyljänneet minut

ja palvelleet vieraita jumalia maassanne,

niin täytyy teidän palvella muukalaisia

maassa, joka ei ole teidän".

₂₀Julistakaa tämä Jaakobin huoneessa

ja kuuluttakaa se Juudassa sanoen:

₂₁Kuulkaa tämä,

te tyhmä ja ymmärtämätön kansa,

te, joilla on silmät, mutta ette näe,

joilla on korvat, mutta ette kuule.

₂₂Ettekö pelkää minua, sanoo Herra,

ettekö vapise minun edessäni,

joka olen pannut hiekan meren rajaksi,

ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse;

ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi,

ja vaikka sen aallot pauhaavat,

eivät ne sen ylitse pääse?

uppiniskainen ja tottelematon sydän;

he ovat poikenneet ja menneet pois.

₂₄Eivätkä he sano sydämessänsä:

"Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme,

joka antaa sateen,

syyssateen ja kevätsateen ajallansa,

ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot".

₂₅Teidän pahat tekonne käänsivät nämä pois,

ja teidän syntinne estivät teitä saamasta hyvää.

₂₆Sillä minun kansassani on jumalattomia;

he väijyvät, niinkuin linnunpyytäjät kyykistyvät,

he asettavat ansoja, pyydystävät ihmisiä.

₂₇Niinkuin häkki on täynnä lintuja,

niin heidän huoneensa ovat petosta täynnä.

Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi,

₂₈ovat tulleet lihaviksi ja kiiltäviksi.

Myös käyvät heidän häijyt puheensa yli kaiken määrän;

he eivät aja orpojen asiaa, niin että ne voittaisivat,

eivätkä hanki köyhille oikeutta.

₂₉Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi,

sanoo Herra,

eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle?

₃₀Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa:

₃₁profeetat ennustavat valhetta,

ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan,

ja sitä minun kansani rakastaa.

Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?