8 LUKU.
Luopunutta kansaa on kohtaava tuomio.
1"Siihen aikaan, sanoo Herra, otetaan Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettain luut sekä Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistansa 2ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat; niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi. 3Ja kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin minä karkoitan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot.
4Ja sano heille: Näin sanoo Herra:
Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen?
Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?
5Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois
ainaisessa luopumuksessa?
Miksi he pitävät kiinni petoksesta
eivätkä tahdo palata?
6Minä olen tarkannut ja kuunnellut:
he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein;
ei kukaan kadu pahuuttansa, ei
ajattele:
Mitä olen minä tehnyt!
Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa,
niinkuin orhi kiitää taistelussa.
7Haikarakin taivaalla tietää aikansa;
metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki
pitävät vaarin tuloajastansa,
mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.
8Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita,
ja meillä on Herran laki'?
Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt
kirjanoppineiden valhekynä.
9Viisaat saavat häpeän,
kauhistuvat ja joutuvat kiinni.
Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan —
mitä heillä on viisautta?
10Sentähden minä annan
heidän vaimonsa vieraille,
heidän peltonsa valloittajille.
Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin,
pyytävät väärää voittoa,
kaikki, niin profeetat kuin papitkin,
harjoittavat petosta.
11He parantavat kepeästi
tyttären, minun kansani, vamman,
sanoen: 'Rauha, rauha!'
vaikka ei rauhaa ole.
12He joutuvat häpeään,
sillä he ovat tehneet kauhistuksia;
mutta heillä ei ole hävyntuntoa,
he eivät osaa hävetä.
Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon,
sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra.
13Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra.
Ei ole rypäleitä viinipuussa
eikä viikunoita viikunapuussa,
ja lehtikin lakastuu.
Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa."
14"Miksi istumme alallamme? Kokoontukaa!
Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin,
ja siellä hukkukaamme!
Sillä Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa meidät
ja juottaa meille myrkkyvettä,
sillä me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan."
15"Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule,
paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!
16Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta,
hänen orhiensa hirnunnasta vapisee koko maa.
Ja he tulevat ja syövät maan ja kaiken, mikä siinä on,
kaupungin ja siinä asuvaiset.
17Sillä katso, minä lähetän teidän sekaanne
käärmeitä, myrkkyliskoja,
joihin ei lumous tehoa,
ja ne purevat teitä, sanoo Herra."
18Missä on virvoitus minun murheeseeni?
Minun sydämeni on sairas.
19Katso, tyttären, minun kansani, huuto
kuuluu kaukaisesta maasta:
"Eikö Herra ole Siionissa,
eikö ole siellä sen kuningas?"
Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillansa,
muukalaisten turhilla jumalilla?
20Ohi on elonaika, lopussa kesä,
mutta ei ole meille apua tullut.
21Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden
olen minä murtunut,
minä käyn murheasussa,
kauhistus on minut vallannut.
22Eikö Gileadissa ole palsamia,
eikö siellä ole parantajaa?
Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat
kasva umpeen?
