14 LUKU. 14

₁"Ihminen, vaimosta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

₂kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,

pakenee kuin varjo eikä pysy.

₃Ja sellaista sinä pidät silmällä

ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

₄Syntyisikö saastaisesta puhdasta?

Ei yhden yhtäkään.

₅Hänen päivänsä ovat määrätyt,

ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;

sinä olet asettanut hänelle määrän,

jonka ylitse hän ei pääse.

₆Niin käännä katseesi pois hänestä,

että hän pääsisi rauhaan

ja että hän saisi iloita

niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

₇Onhan puullakin toivo:

vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,

eikä siltä vesaa puutu.

₈Vaikka sen juuri vanhenee maassa

ja sen kanto kuolee multaan,

₉niin se veden tuoksusta versoo jälleen

ja tekee oksia niinkuin istukas.

₁₀Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;

kun ihminen on henkensä heittänyt,

missä hän on sitten?

₁₁Vesi juoksee pois järvestä,

ja joki tyhjenee ja kuivuu;

₁₂niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.

Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä

eivätkä havahdu unestansa.

₁₃Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,

panisit minulle aikamäärän

ja sitten muistaisit minua!

₁₄Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?

Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,

kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

₁₅Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,

sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

₁₆Silloin sinä laskisit minun askeleeni,

et pitäisi vaaria minun synnistäni;

₁₇rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,

ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

₁₈Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,

ja kallio siirtyy sijaltansa,

₁₉vesi kuluttaa kivet,

ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;

niin sinä hävität ihmisen toivon.

₂₀Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;

sinä muutat hänen muotonsa

ja lähetät hänet menemään.

₂₁Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —

ei hän sitä tiedä,

vaipuvatko vähäisiksi —

ei hän heitä huomaa.

₂₂Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,

vain oman sielunsa murheen."