16 LUKU. 16

₂"Tuonkaltaista olen kuullut paljon;

kurjia lohduttajia olette kaikki.

₃Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä,

vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

₄Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin,

jos te olisitte minun sijassani;

voisin sommitella sanoja teitä vastaan

ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

₅rohkaista teitä suullani

ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

₆Jos puhun, ei tuskani helpota,

ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

₇Mutta nyt hän on minut uuvuttanut.

Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

₈ja olet minut kukistanut —

siitä muka tuli todistaja —

ja raihnauteni nousi minua vastaan,

syyttäen minua vasten silmiä.

₉Hänen vihansa raateli ja vainosi minua,

hän kiristeli minulle hampaitansa.

Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

₁₀he avaavat minulle kitansa

ja lyövät häväisten minua poskille;

kaikki he yhtyvät minua vastaan.

₁₁Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan

ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

₁₂Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut,

hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut.

Hän asetti minut maalitaulukseen;

₁₃hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni.

Hän halkaisee munuaiseni säälimättä,

vuodattaa maahan minun sappeni.

₁₄Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen

ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

₁₅Minä ompelin säkin iholleni

ja painoin sarveni tomuun.

₁₆Minun kasvoni punoittavat itkusta,

ja silmäluomillani on pimeys,

₁₇vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni

ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

₁₈Maa, älä peitä minun vertani,

ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

₁₉Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa

ja puolustajani korkeudessa.

₂₀Ystäväni pitävät minua pilkkanansa —

Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

₂₁että hän hankkisi

miehelle oikeuden Jumalaa vastaan

ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

₂₂Sillä vähän on vuosia edessäni enää,

ja sitten menen tietä, jota en palaja."