18 LUKU. 18

₂"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja?

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

₃Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsät?

₄Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltansa?

₅Ei, jumalattomain valo sammuu,

eikä hänen tulensa liekki loista.

₆Valo pimenee hänen majassansa,

ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

₇Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,

ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

₈Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,

hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

₉Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,

ansa käy häneen kiinni;

₁₀hänelle on maahan kätketty pyydys,

polulle häntä varten silmukka.

₁₁Kauhut peljättävät häntä kaikkialta

ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

₁₂Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,

ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

₁₃Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

₁₄Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa;

hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

₁₅Hänen majassansa asuu outoja,

hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

₁₆Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

₁₇Hänen muistonsa katoaa maasta,

eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

₁₈Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkoitetaan maan piiristä.

₁₉Ei sukua, ei jälkeläistä

ole hänellä kansansa seassa,

eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

₂₀Lännen asujat hämmästyvät

hänen tuhopäiväänsä,

idän asujat valtaa vavistus.

₂₁Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."