2 LUKU. 2

₁Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt

tytär Siionin!

Hän heitti taivaasta maahan

Israelin kunnian

eikä muistanut jalkainsa astinlautaa

vihansa päivänä.

₂Herra on hävittänyt säälimättä

kaikki Jaakobin majat,

on hajottanut vihastuksissaan

tytär Juudan linnoitukset,

pannut ne maan tasalle.

Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

₃Hän on vihan hehkussa hakannut poikki

Israelin sarven kokonansa.

Hän veti oikean kätensä takaisin

vihamiehen edestä

ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli,

joka kuluttaa kaiken yltympäri.

₄Hän jännitti jousensa kuin vihamies,

seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen

ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut.

Tytär Siionin majaan

hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

₅Herra on ollut niinkuin vihamies,

on hävittänyt Israelin:

hän hävitti kaikki sen palatsit,

turmeli sen linnoitukset

ja antoi tytär Juudalle

paljon valitusta ja vaikerrusta.

₆Hän särki aitauksensa niinkuin

puutarhan aidan,

hävitti juhlanviettopaikkansa.

Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa

juhla-ajat ja sapatit

ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana

kuninkaat ja papit.

₇Herra on hyljännyt alttarinsa,

syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,

luovuttanut vihamiehen käteen

palatsiensa muurit.

He nostivat huudon Herran huoneessa,

huudon kuin juhlapäivänä.

₈Herra oli päättänyt turmella

tytär Siionin muurit:

hän jännitti mittanuoran,

ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,

saattoi murheeseen varustukset ja muurit;

ne yhdessä nääntyvät.

₉Sen portit ovat vajonneet maahan,

hän poisti ja särki sen salvat.

Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;

lakia ei ole,

eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

₁₀Maassa istuvat ääneti

tytär Siionin vanhimmat.

He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,

vyöttäytyneet säkkeihin;

maata kohden ovat painaneet päänsä

Jerusalemin neitsyet.

₁₁Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,

minun sisukseni kuohuvat,

minun maksani on maahan vuodatettu

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät

kaupungin kaduilla.

₁₂He sanovat äideillensä:

"Missä on leipää ja viiniä?"

kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet

kaupungin kaduilla,

heittävät henkensä

äitiensä syliin.

₁₃Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua,

tytär Jerusalem?

Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua,

neitsyt, tytär Siion?

Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi;

kuka voi sinut parantaa?

₁₄Profeettasi ovat sinulle nähneet

petollisia, äiteliä näkyjä.

Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi,

niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,

vaan ovat nähneet sinulle

petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

₁₅Sinulle paukuttavat kämmeniänsä

kaikki ohikulkijat,

he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä

tytär Jerusalemille:

"Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin

kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"

₁₆Suu ammollaan sinua vastaan

ovat kaikki sinun vihamiehesi.

He viheltävät, kiristelevät hampaitaan

ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet.

Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet;

se on meille tullut, olemme sen nähneet."

₁₇Herra on tehnyt, mitä oli aikonut.

Hän on täyttänyt sanansa,

sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti:

hän on repinyt alas säälimättä,

on antanut vihamiesten iloita sinusta

ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

₁₈Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen.

Sinä, tytär Siionin muuri,

anna kyyneltesi virtana vuotaa

yötä päivää!

Älä suo itsellesi lepoa,

älköön silmäteräsi ummistuko.

₁₉Nouse, kohota valitushuuto yöllä,

kun alkavat yövartiot.

Anna sydämesi vuotaa kuin vesi

Herran kasvojen edessä.

Kohota kätesi häntä kohden

pienten lastesi elämän puolesta,

kun ne nääntyvät nälkään

kaikkien katujen kulmissa.

₂₀Katso, Herra, ja tarkkaa,

ketä olet antanut tämän kohdata:

pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä,

vaalimansa pienet lapset;

pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman

papit ja profeetat?

₂₁Maassa, kaduilla, makaa

nuorta ja vanhaa;

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat kaatuneet miekkaan.

Sinä olet surmannut vihasi päivänä,

olet teurastanut säälimättä.

₂₂Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon

minun peljättäjäni joka taholta;

eikä jäänyt Herran vihan päivänä

pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.

Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut,

ne minun vihamieheni lopetti.