5 LUKU. 5

₁Poikani, kuuntele minun viisauttani,

kallista korvasi minun taidolleni

₂ottaaksesi vaarin taidollisuudesta,

ja huulesi säilyttäkööt tiedon.

₃Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet,

hänen suunsa on öljyä liukkaampi.

₄Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho,

terävä kuin kaksiteräinen miekka.

₅Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan,

tuonelaan vetävät hänen askeleensa.

₆Ei käy hän elämän tasaista polkua,

hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.

₇Niinpä, lapset, kuulkaa minua,

älkää väistykö minun suuni sanoista.

₈Pidä tiesi kaukana tuollaisesta

äläkä lähesty hänen majansa ovea,

₉ettet antaisi muille kunniaasi

etkä vuosiasi armottomalle,

₁₀ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita,

sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon

₁₁ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan

ruumiisi ja lihasi riutuessa

₁₂ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin

ja sydämeni halveksui nuhdetta?

₁₃Miksi en kuullut neuvojaini ääntä,

kallistanut korvaani opettajilleni?

₁₄Olin joutua kokonaan turmion omaksi

keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."

₁₅Juo vettä omasta säiliöstäsi,

sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.

₁₆Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle,

toreille sinun vesiojasi!

₁₇Olkoot ne sinun omasi yksin,

älkööt vierasten sinun ohessasi.

₁₈Olkoon sinun lähteesi siunattu,

ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

₁₉Armas peura, suloinen vuorikauris —

hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot,

hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

₂₀Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen

ja syleilisit vieraan vaimon povea?

₂₁Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet,

ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

₂₂Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa,

ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

₂₃Kurittomuuteensa hän kuolee

ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.