102 PSALMI. 102

₂Herra, kuule minun rukoukseni,

ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

₃Älä peitä minulta kasvojasi,

kun minulla on ahdistus,

kallista korvasi minun puoleeni.

Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

₄Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu,

ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

₅Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho,

sillä minä unhotan syödä leipääni.

₆Äänekkäästä vaikerruksestani

minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

₇Minä olen kuin pelikaani erämaassa,

olen kuin huuhkaja raunioissa.

₈Minä olen uneton,

olen kuin yksinäinen lintu katolla.

₉Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät;

ne, jotka riehuvat minua vastaan,

kiroavat minun nimeni kautta.

₁₀Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää

ja sekoitan juomani kyyneleillä

₁₁sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden,

sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

₁₂Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo,

ja minä kuivun kuin ruoho.

₁₃Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

₁₄Nouse ja armahda Siionia,

sillä aika on tehdä sille laupeus

ja määrähetki on tullut.

₁₅Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat,

ja sen soraläjiä heidän on sääli.

₁₆Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä

ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

₁₇kun Herra rakentaa Siionin

ja ilmestyy kunniassansa,

₁₈kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,

jotka ovat kaikkensa menettäneet,

eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

₁₉Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle,

ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

₂₀että hän katseli pyhästä korkeudestaan,

että Herra katsoi taivaasta maahan,

₂₁kuullaksensa vankien huokaukset,

vapauttaaksensa kuoleman lapset,

₂₂jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä

ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

₂₃kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen,

ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

₂₄Hän on lannistanut matkalla minun voimani,

on lyhentänyt minun päiväni.

₂₅Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois

kesken ikääni;

sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

₂₆Muinoin sinä perustit maan,

ja taivaat ovat sinun käsialasi.

₂₇Ne katoavat, mutta sinä pysyt,

ne vanhenevat kaikki kuin vaate;

sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan,

ja ne muuttuvat.

₂₈Mutta sinä pysyt samana,

eivätkä sinun vuotesi lopu.

₂₉Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa,

ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.