39 PSALMI. 39

₂Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin,

etten kielelläni syntiä tekisi.

Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen,

niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

₃Minä olin vaiti, olin ääneti,

en puhunut siitä, mikä hyvä on;

mutta minun tuskani yltyi.

₄Minun sydämeni hehkui minun rinnassani;

kun minä huokailin, syttyi minussa tuli,

ja niin minä kielelläni puhuin.

₅Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani,

ja mikä minun päivieni mitta on,

että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

₆Katso, kämmenen leveydeksi

sinä teit minun päiväni,

ja minun elämäni on sinun edessäsi

niinkuin ei mitään.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,

kuinka lujina seisokootkin. Sela.

₇Varjona vain ihminen vaeltaa,

turhaan vain he touhuavat,

kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

₈Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?

Sinuun minä panen toivoni.

₉Päästä minut kaikista synneistäni,

älä pane minua houkkain pilkaksi.

₁₀Minä vaikenen enkä suutani avaa;

sillä sinä sen teit.

₁₁Käännä vitsauksesi minusta pois,

sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

₁₂Kun sinä ihmistä synnin tähden

rangaistuksilla kuritat,

kulutat sinä hänen kauneutensa

niinkuin koinsyömän.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

₁₃Kuule minun rukoukseni, Herra,

ota korviisi minun huutoni.

Älä ole kuuro minun kyyneleilleni;

sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi,

vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

₁₄Käännä pois katseesi minusta,

että minä ilostuisin,

ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.