42 PSALMI. 42

₂Niinkuin peura halajaa vesipuroille,

niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

₃Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa.

Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

₄Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin,

kun minulle joka päivä sanotaan:

"Missä on sinun Jumalasi?"

₅Näitä minä muistelen

ja vuodatan sydämeni:

minä kuljin väentungoksessa,

astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen

riemun ja kiitoksen raikuessa

juhlivasta joukosta.

₆Miksi murehdit, minun sieluni,

ja olet minussa niin levoton?

Odota Jumalaa.

Sillä vielä minä saan häntä kiittää

hänen kasvojensa avusta.

₇Minun Jumalani,

minun sieluni on murheellinen minussa,

sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla,

Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

₈Sinun koskiesi pauhussa

syvyys syvyydelle huutaa,

kaikki sinun kuohusi ja aaltosi

käyvät minun ylitseni.

₉Päivällä Herra säätää armonsa,

ja yöllä minä hänelle veisaan

ja rukoilen elämäni Jumalaa.

₁₀Minä sanon Jumalalle, kalliolleni:

"Miksi olet minut unhottanut?

Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,

vihollisen ahdistamana?"

₁₁Minun luitani jäytää,

kun viholliseni minua häpäisevät,

sanoen minulle kaiken päivää:

"Missä on sinun Jumalasi?"

₁₂Miksi murehdit, minun sieluni,

ja miksi olet minussa niin levoton?

Odota Jumalaa.

Sillä vielä minä saan kiittää häntä,

minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.