69 PSALMI. 69

₂Pelasta minut, Jumala,

sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

₃Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun,

olen joutunut vetten syvyyksiin,

ja virta tulvii minun ylitseni.

₄Minä olen väsynyt huutamisesta,

minun kurkkuni kuivettuu,

minun silmäni ovat rauenneet

odottaessani Jumalaani.

₅Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä,

jotka minua syyttömästi vihaavat;

paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut,

jotka syyttä ovat vihollisiani;

mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

₆Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni,

eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

₇Älä anna minussa häpeään joutua niiden,

jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot.

Älä salli minussa pettyä niiden,

jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

₈Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta,

pilkka peittää minun kasvoni.

₉Veljilleni minä olen tullut vieraaksi,

olen tullut oudoksi äitini lapsille.

₁₀Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta

on minut kuluttanut,

ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat,

ovat sattuneet minuun.

₁₁Minä, minun sieluni itki ja paastosi,

mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

₁₂Minä pukeuduin säkkipukuun,

mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

₁₃Porteissa-istujat minusta jaarittelevat

ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

₁₄Mutta minä rukoilen sinua, Herra,

otollisella ajalla,

sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin.

Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

₁₅Päästä minut loasta, etten siihen vajoa,

auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

₁₆Älä anna vetten vuon minua upottaa,

syvyyden minua niellä

ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

₁₇Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä,

käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

₁₈Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi,

sillä minä olen ahdistuksessa;

joudu, vastaa minulle.

₁₉Lähesty minun sieluani ja lunasta se,

vapahda minut vihollisteni tähden.

₂₀Sinä tiedät minun häväistykseni,

minun häpeäni ja pilkkani,

sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

₂₁Häväistys on särkenyt minun sydämeni,

minä olen käynyt heikoksi;

minä odotin sääliä, mutta en saanut,

ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

₂₂Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni

ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

₂₃Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi,

ansaksi noille suruttomille.

₂₄Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe,

ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

₂₅Vuodata vihastuksesi heidän päällensä,

ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

₂₆Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi,

älköön heidän majoissansa asukasta olko.

₂₇Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt,

he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

₂₈Lisää heille rikosta rikoksen päälle,

ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

₂₉Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta,

älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

₃₀Mutta minä olen kurja ja vaivattu,

suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

₃₁niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä

ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

₃₂Se on Herralle otollisempi kuin härkä,

kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

₃₃Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat;

elpyköön teidän sydämenne,

teidän, jotka etsitte Jumalaa.

₃₄Sillä Herra kuulee köyhiä

eikä halveksi vankejansa.

₃₅Kiittäkööt häntä taivaat ja maa,

meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

₃₆Sillä Jumala on pelastava Siionin

ja rakentava Juudan kaupungit,

niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

₃₇Hänen palvelijainsa jälkeläiset

saavat sen perinnökseen,

ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat,

saavat asua siinä.