88 PSALMI. 88

₂Herra, minun pelastukseni Jumala,

päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

₃Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen,

kallista korvasi minun huutoni puoleen.

₄Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen,

ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

₅Minut luetaan hautaan menevien joukkoon,

minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

₆Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon,

olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat

ja joita sinä et enää muista

ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

₇Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan,

pimeyteen, syviin kuiluihin.

₈Sinun vihasi painaa minua,

ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

₉Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas,

olet tehnyt minut heille inhoksi;

minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

₁₀Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta.

Joka päivä minä huudan sinua, Herra,

ja ojennan käteni sinun puoleesi.

₁₁Teetkö sinä ihmeitä kuolleille,

tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

₁₂Kerrotaanko haudassa sinun armostasi,

manalassa sinun uskollisuudestasi?

₁₃Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä

ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

₁₄Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra,

ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

₁₅Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni,

miksi peität kasvosi minulta?

₁₆Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa

hamasta nuoruudestani,

minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

₁₇Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni,

sinun hirmusi hukuttavat minut.

₁₈Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet,

ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

₁₉Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut

minusta kauas,

pimeys on minun ainoa tuttavani.