33 LUKU. 33

₁Herraa pelkääväistä

ei kohtaa mikään paha,

vaan kiusauksistakin

Herra saattaa hänet ulos jälleen.

₂Viisas mies ei vihaa lakia,

mutta niinkuin laiva myrskyssä on se,

joka lakia ulkokullatusti noudattaa.

₃Ymmärtäväinen ihminen

panee turvansa lakiin,

ja laki on häntä kohtaan luotettava

niinkuin neuvonkysyntä

uurimilta ja tummimilta.

₄Valmista sanottavasi,

niin sinua kuullaan;

pane kokoon opetuksesi ja sitten vastaa.

₅Tyhmän sydän on kuin vaunun pyörä

ja hänen ajatuksensa

kuin kieppuva pyörännapa.

₆Ystävä, joka kaikesta tekee pilkkaa,

on niinkuin äleä orhi,

jokaisen ratsastajansa alla se hirnuu.

₇Minkätähden toinen päivä

on toista parempi?

Saavathan kaikki vuoden päivät

valonsa auringosta!

₈Herran viisaus on tehnyt ne erilaisiksi

ja säätänyt määräaikain

ja juhlain vaihtelun.

₉Toiset niistä

hän on korottanut ja pyhittänyt,

toiset asettanut arkipäiväin lukuun.

₁₀Myös ihmiset ovat kaikki tomusta,

ja Aadam luotiin maasta.

₁₁Suuressa viisaudessaan

Herra on tehnyt heidät erilaisiksi

ja säätänyt heidän vaihtelevat tiensä.

₁₂Toiset heistä

hän on siunannut ja korottanut,

toiset pyhittänyt

ja ottanut lähellensä,

toiset taas kironnut ja nöyryyttänyt

ja syössyt heidät heidän asemastansa pois.

₁₃Niinkuin savi on valajansa kädessä,

niin että kaikki sen vaiheet käyvät

hänen tahtonsa mukaan,

samoin ovat ihmiset Luojansa kädessä,

niin että hän antaa heille,

mitä oikeaksi katsoo.

₁₄Pahan vastakohta on hyvä

ja kuoleman vastakohta elämä.

Niin on myös syntinen

hurskaan vastakohta.

₁₅Katso kaikkia Korkeimman tekoja!

Ne ovat kaikki kaksittain,

toinen toisensa vastakohta.

₁₆Ja minä olen viimeisenä

vaivaa nähnyt,

niinkuin viinimarjain poimija

viininkorjaajain jäljessä.

₁₇Herran siunauksesta

olen päässyt muiden edelle

ja olen kuin viininkorjaaja

täyttänyt viinikuurnan.

₁₈Käsittäkää, etten ole vaivaa nähnyt

vain omaksi hyväkseni,

vaan kaikkien, jotka opetusta etsivät.

₁₉Kuulkaa minua,

kansan arvomiehet,

ja ottakaa korviinne,

seurakunnan johtajat.

₂₀Älä antaudu kenenkään valtaan,

niin kauan kuin elossa olet,

älä pojan, vaimon, veljen äläkä ystävän.

Äläkä anna toiselle rahojasi,

ettet joutuisi katuen pyytämään

niitä takaisin.

₂₁Niin kauan kuin elossa olet

ja hengität,

älä luovuta paikkaasi

yhdellekään ihmiselle.

₂₂Sillä parempi on,

että lapsesi pyytävät sinulta,

kuin että sinä katsot poikaisi käsiin.

₂₃Kaikissa töissäsi ole oma isäntäsi,

äläkä anna maineeseesi tulla

mitään tahraa.

₂₄Sinä päivänä,

jona elinpäiväsi päättyvät,

kuolinhetkenäsi, jaa perintösi.

₂₅Rehu ja vitsa ja kuorma aasille,

leipä ja kuri ja työ palvelijalle!

₂₆Pidä palvelija työssä,

niin saat itse levätä;

jätä hänen kätensä joutilaiksi,

niin hän vaatii vapautta.

₂₇Ies ja ohjakset notkistavat niskan.

Häijylle orjalle piinapenkki ja kidutus!

₂₈Aja hänet työntekoon,

ettei hän olisi joutilas;

₂₉sillä joutilaisuus

opettaa paljon pahaa.

₃₀Pane hänet työhön,

niinkuin se hänelle sopii;

ja ellei tottele,

pane hänet raskaisiin jalkarautoihin.

Mutta älä ole kohtuuton

ketään ihmistä kohtaan,

äläkä tee mitään vastoin oikeutta.

₃₁Jos sinulla on yksi palvelija,

olkoon hän niinkuin sinä itse,

sillä sinä olet hänet verelläsi hankkinut.

Jos sinulla on yksi palvelija,

kohtele häntä kuin veljeä,

sillä sinä tarvitset häntä niinkuin itseäsi.

₃₂Jos kohtelet häntä pahoin

ja hän nousee ja karkaa,

niin mitä tietä lähdet häntä etsimään?