5 LUKU. 5

₂Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi.

Kuule, rakkaani kolkuttaa:

"Avaa minulle, siskoseni, armaani,

kyyhkyseni, puhtoiseni.

Sillä pääni on kastetta täynnä,

kiharani yön pisaroita."

₃"Olen ihokkaani riisunut;

pukisinko sen päälleni enää?

Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?"

₄Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään.

Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden;

₅minä nousin avaamaan rakkaalleni,

ja minun käteni tiukkuivat mirhaa,

sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.

₆Minä avasin rakkaalleni,

mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan.

Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys.

Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt;

minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.

₇Kohtasivat minut vartijat,

jotka kaupunkia kiertävät,

he löivät minua ja haavoittivat minut;

päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.

₈"Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret:

jos löydätte rakkaani,

mitä hänelle sanotte?

Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas."

₉"Mitä on sinun rakkaasi muita parempi,

sinä naisista kaunein?

Mitä on sinun rakkaasi muita parempi,

ettäs meitä näin vannotat?"

₁₀"Minun rakkaani on valkoinen ja punainen,

kymmentä tuhatta jalompi.

₁₁Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa,

hänen kiharansa kuin palmunlehvät,

mustat kuin kaarne.

₁₂Hänen silmänsä ovat

kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla,

jotka ovat maidossa kylpeneet

ja istuvat runsauden ääressä.

₁₃Hänen poskensa ovat kuin balsamilava,

kuin höystesäiliöt;

hänen huulensa ovat liljat,

ne tiukkuvat sulaa mirhaa.

₁₄Hänen käsivartensa ovat kultatangot,

krysoliitteja täynnä.

Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos,

safiireilla peitetty.

₁₅Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat

aitokultaisten jalustain nojassa.

Hän on näöltänsä kuin Libanon,

uhkea kuin setripuut.

₁₆Hänen suunsa on sula makeus,

hän on pelkkää suloisuutta.

Sellainen on minun rakkaani,

sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."