2 LUKU. 2

₁Menkää itseenne, kootkaa ajatuksenne,

te häpeämätön kansa,

₂ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt

— päivä kiitää pois kuin akanat —

ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku,

ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.

₃Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät,

te, jotka pidätte hänen oikeutensa.

Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä;

ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.

₄Sillä Gassa on oleva hyljätty

ja Askelon autio,

Asdod ajetaan pois keskipäivällä,

ja Ekron hävitetään.

₅Voi meren rannikon asukkaita, kreettien kansaa!

Herran sana on teitä vastaan,

Kanaan, filistealaisten maa;

ja minä hävitän sinut asujattomaksi.

₆Ja meren rannikko on oleva laitumina,

joilla on paimenten vesikuoppia ja lammastarhoja.

₇Ja rannikko joutuu Juudan heimon jäännökselle.

Siellä he laiduntavat;

Askelonin huoneisiin he asettuvat makaamaan illoin.

Sillä Herra, heidän Jumalansa,

on pitävä heistä huolen

ja kääntävä heidän kohtalonsa.

₈Minä olen kuullut Mooabin häväistykset

ja ammonilaisten pilkat,

joilla he ovat häväisseet minun kansaani

ja ylvästelleet sen aluetta vastaan.

₉Sentähden, niin totta kuin minä elän,

sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala,

on Mooab tuleva Sodoman kaltaiseksi

ja ammonilaiset Gomorran kaltaisiksi,

nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi,

autioksi iankaikkisesti.

Jääneet minun kansastani ryöstävät heitä,

ja minun kansakuntani jäännökset ottavat heidät

perintöosaksensa.

₁₀Tämä tulee heille heidän ylpeydestään,

siitä, että ovat herjanneet,

ovat ylvästelleet Herran Sebaotin kansaa vastaan.

₁₁Peljättävä on Herra heille oleva,

sillä hän tekee voimattomiksi kaikki maan jumalat;

ja kaikki pakanain saaret, kukin paikastansa,

tulevat häntä kumartaen rukoilemaan.

₁₂Myöskin teidät, etiopialaiset,

on minun miekkani kaatava — heidätkin!

₁₃Ja hän on ojentava kätensä pohjoista kohden

ja on hukuttava Assurin,

tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa.

₁₄Sen keskellä makaa laumoja,

kaikkia villieläimiä joukoittain.

Pelikaani ja tuonenkurki

yöpyvät sen patsaanpäissä.

Kuule, kuinka ne laulavat akkuna-aukossa!

Kynnyksellä on tyhjyys.

Setrilaudoituksen hän on paljastanut.

₁₅Tämä oli se riemuisa kaupunki,

joka asui turvallisena,

joka sanoi sydämessään:

"Minä, eikä ketään muuta!"

Kuinka autioksi se on tullut,

villieläinten makuusijaksi!

Jokainen, joka käy siitä ohitse,

viheltää ja huiskuttaa kättä.