1. kuninkaiden kirja 11

₁Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. ₂He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: »Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen.» Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. ₃Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. ₄Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. ₅Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

₆Salomo teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid. ₇Hän rakensi Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille, moabilaisten iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille. ₈Samoin hän teki uhripaikkoja muitakin vierasmaisia vaimojaan varten, niin että he saivat suitsuttaa ja uhrata jumalilleen.

₉Herra vihastui siitä, että Salomon sydän oli kääntynyt pois hänestä, Israelin Jumalasta. Vaikka Herra oli kahdesti ilmestynyt Salomolle ₁₀ja kieltänyt häntä palvelemasta muita jumalia, hän ei ollut totellut Herran kieltoa. ₁₁Herra sanoi Salomolle: »Sinä et ole pitänyt kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka sinulle annoin. Sen tähden minä repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen palvelijallesi. ₁₂Isäsi Daavidin vuoksi minä en kuitenkaan tee sitä sinun elinaikanasi, minä riistän sen poikasi kädestä. ₁₃En myöskään riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin tähden.»

₁₄Herra nosti Salomolle vastustajaksi Hadadin, joka oli Edomin kuningassukua.

₁₅Siihen aikaan, kun Daavid kävi sotaa Edomia vastaan, sotaväen päällikkö Joab oli mennyt hautaamaan kaatuneita ja oli samalla sotaretkellä surmannut kaikki miespuoliset edomilaiset. ₁₆Joab ja koko Israelin sotaväki olivat viipyneet siellä kuusi kuukautta, niin pitkään että olivat saaneet kaikki miespuoliset edomilaiset tapetuksi. ₁₇Hadad oli silloin päässyt pakoon ja lähtenyt Egyptiin yhdessä joidenkin edomilaisten kanssa, jotka olivat olleet hänen isänsä palveluksessa. Hadad oli silloin vasta pieni poika. ₁₈Kun he olivat lähteneet Midianista ja tulleet Paraniin, he ottivat sieltä miehiä mukaansa ja tulivat Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan luo. Farao antoi Hadadille asunnon, järjesti hänen elatuksensa ja lahjoitti hänelle maata. ₁₉Hadad nautti faraon suosiota, ja farao antoi hänelle vaimoksi kälynsä, kuningatar Tahpenesin sisaren. ₂₀Tämä synnytti hänelle pojan, Genubatin. Tahpenes otti pojan faraon palatsiin kasvatettavaksi, ja niin Genubat eli palatsissa faraon poikien joukossa.

₂₁Kun Hadad Egyptissä kuuli, että Daavid oli mennyt lepoon isiensä luo ja sotaväen päällikkö Joab oli kuollut, hän sanoi faraolle: »Anna minun palata maahani.» ₂₂Farao sanoi hänelle: »Mitä sinulta puuttuu täällä minun luonani, kun noin pyrit omaan maahasi?» Hadad vastasi: »Ei mitään, mutta sallithan minun kuitenkin lähteä.»

₂₃Jumala nosti Salomon vastustajaksi myös Resonin, Eljadan pojan. Hän oli paennut herransa Hadadeserin, Soban kuninkaan luota, kun Daavid oli lyönyt tämän joukot. ₂₄Reson kokosi miehiä ympärilleen, ja hänestä tuli rosvojoukon päällikkö. Hän meni joukkoineen Damaskokseen ja asettui sinne, ja hänestä tuli Damaskoksen hallitsija. ₂₅Niin pitkään kuin Salomo eli, Reson soti Israelia vastaan ja tuotti Hadadin tavoin sille vahinkoa. Hän oli Syyrian kuningas ja Israelin vannoutunut vihollinen.

₂₆Kuningasta vastaan kohotti kätensä myös Jerobeam, joka oli hänen palveluksessaan. Jerobeam, Nebatin poika, oli kotoisin Efraimin Seredasta, ja hänen äitinsä oli Serua, leskeksi jäänyt nainen. ₂₇Tämä on kertomus hänen kapinastaan.

Salomo rakensi Milloa ja täytti aukon, joka oli Daavidin kaupungin muurissa. ₂₈Jerobeam oli väkevä ja uuttera mies. Kun Salomo näki, miten hyvin nuorukainen teki työnsä, hän määräsi hänet Joosefin heimon työvelvollisten valvojaksi.

₂₉Kun Jerobeam kerran lähti Jerusalemista, hän kohtasi tiellä silolaisen profeetan Ahian, jolla oli uusi viitta yllään. Paikalla ei ollut muita kuin he kaksi. ₃₀Ahia tarttui uuteen viittaansa ja repi sen kahteentoista osaan.

₃₁Ahia sanoi Jerobeamille:

»Ota itsellesi kymmenen palaa, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala:

»Minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan sinulle kymmenen heimoa. ₃₂Yhden heimon minä jätän hänelle palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, sillä tämän kaupungin minä olen valinnut omakseni kaikkien Israelin heimojen keskeltä. ₃₃Minä riistän häneltä valtakunnan siksi, että hän on hylännyt minut ja kumartanut Astartea, sidonilaisten jumalatarta, Kemosia, Moabin jumalaa, ja ammonilaisten jumalaa Milkomia. Hän ei ole vaeltanut minun teitäni, ei tehnyt sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ei noudattanut säädöksiäni ja lakejani niin kuin isänsä Daavid.

₃₄»Minä en kuitenkaan ota valtakuntaa vielä hänen kädestään, koska olen asettanut hänet valtiaaksi koko hänen elinajakseen. Näin olen päättänyt palvelijani Daavidin tähden, jonka minä valitsin ja joka noudatti määräyksiäni ja säädöksiäni. ₃₅Minä otan valtakunnan Salomon pojan kädestä ja annan sen sinulle, kymmenen heimoa. ₃₆Hänelle minä annan yhden heimon, jotta palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu minun edessäni Jerusalemissa, kaupungissa, jonka olen itselleni valinnut ja josta olen tehnyt nimeni asuinsijan.

₃₇»Mutta sinut minä nostan Israelin kuninkaaksi ja annan hallittavaksesi kaiken mitä mielit. ₃₈Jos noudatat kaikkia käskyjäni, kuljet minun teitäni ja teet sitä, mikä on minun silmissäni oikein, jos sinä palvelijani Daavidin tavoin pidät säädökseni ja määräykseni kunniassa, minä olen sinun kanssasi, annan suvullesi pysyvän kuninkuuden, niin kuin annoin Daavidin suvulle, ja annan sinulle Israelin. ₃₉Daavidin sukua minä nöyryytän sen tekojen vuoksi, en kuitenkaan ainaisesti.»

₄₀Kun Salomo sitten yritti surmauttaa Jerobeamin, tämä pakeni Egyptiin Sisakin, Egyptin kuninkaan, luo ja viipyi siellä Salomon kuolemaan saakka.

₄₁Kaikki muu, mitä Salomosta on kerrottavaa, hänen teoistaan ja viisaudestaan, on kirjoitettu Salomon historiaan. ₄₂Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta. ₄₃Sitten Salomo meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Salomon jälkeen tuli kuninkaaksi hänen poikansa Rehabeam.