1. kuninkaiden kirja 13

₁Kun Jerobeam seisoi alttarilla uhraamassa, Beteliin tuli Juudasta Jumalan mies, jonka Herra oli lähettänyt. ₂Hän julisti alttarille Herran tuomion ja huusi: »Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: ’Daavidin sukuun syntyy poika, Josia on hänen nimensä. Hän uhraa tällä alttarilla kukkuloitten papit, jotka polttavat täällä uhreja. Tällä alttarilla poltetaan vielä ihmisten luita!’» ₃Hän ilmoitti myös, että nähtäisiin ennusmerkki. Hän sanoi: »Tämä on merkki siitä, että Herra on näin puhunut: alttari halkeaa, ja tuhka leviää sen päältä ympäriinsä.»

₄Kun kuningas Jerobeam kuuli sanat, joilla Jumalan mies tuomitsi Betelin alttarin, hän osoitti alttarilta kädellään miestä ja huusi: »Ottakaa hänet kiinni!» Silloin hänen ojennettu kätensä jäykistyi, eikä hän voinut laskea sitä. ₅Alttari halkesi ja tuhka levisi alttarilta sen ennustuksen mukaisesti, jonka Jumalan mies oli Herran käskystä julistanut.

₆Tämän nähdessään kuningas sanoi Jumalan miehelle: »Pyydä Herraa, Jumalaasi, leppymään ja rukoile puolestani, jotta voisin laskea käteni.» Jumalan mies pyysi Herraa armahtamaan kuningasta, ja kuninkaan käsi tuli entiselleen, niin että hän pystyi laskemaan sen. ₇Kuningas sanoi Jumalan miehelle: »Tule kotiini aterialle. Minä annan sinulle lahjan.» ₈Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: »Minä en tule mukaasi, vaikka antaisit minulle puolet talostasi. Täällä minä en syö leipää enkä juo vettä, ₉sillä Herra on kieltänyt sen minulta. Hän sanoi minulle: ’Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa kulkemaasi tietä.’» ₁₀Hän lähti pois toista kautta eikä palannut sitä tietä, jota oli tullut Beteliin.

₁₁Betelissä asui vanha profeetta. Hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli Betelissä tehnyt. Kaiken senkin, mitä hän oli kuninkaalle sanonut, he kertoivat isälleen. ₁₂Heidän isänsä kysyi heiltä: »Mitä tietä hän lähti?» Hänen poikansa näyttivät, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli mennyt. ₁₃Hän sanoi pojilleen: »Satuloikaa minulle aasi.» He satuloivat hänelle aasin, ja hän nousi sen selkään. ₁₄Hän lähti Jumalan miehen perään ja tapasi hänet istumassa suuren puun alla. Hän sanoi miehelle: »Oletko sinä se Jumalan mies, joka tuli Juudasta?» »Olen», tämä vastasi. ₁₅Hän sanoi miehelle: »Tule kotiini syömään kanssani.» ₁₆Mutta mies sanoi: »Minä en saa kääntyä takaisin enkä tulla kotiisi. Myöskään en saa syödä leipää enkä juoda vettä täällä kanssasi. ₁₇Herra on kieltänyt sen minulta sanoen: ’Älä syö siellä leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota sinne menit.’» ₁₈Vanhus sanoi miehelle: »Minä olen profeetta niin kuin sinäkin. Sain enkeliltä tämän Herran sanan: ’Tuo hänet kanssasi taloosi, jotta hän saisi syödä ja juoda.’» Mutta tämän hän valehteli.

₁₉Jumalan mies kääntyi takaisin hänen kanssaan ja söi leipää ja joi vettä hänen kotonaan. ₂₀Kun he istuivat pöydässä, Herralta tuli sana profeetalle, joka oli hakenut miehen luokseen. ₂₁Hän julisti Juudasta tulleelle Jumalan miehelle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä et ole noudattanut Herran sanaa etkä ole totellut käskyä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi. ₂₂Sinä olet kääntynyt takaisin ja syönyt ja juonut paikassa, jossa kielsin sinua syömästä leipää ja juomasta vettä. Tämän vuoksi sinun ruumiisi ei pääse isiesi hautaan.’»

₂₃Kun he olivat syöneet ja juoneet, vanhus satuloi aasin profeetalle, jonka oli tuonut luokseen. ₂₄Mies lähti matkaan, ja leijona tuli tiellä häntä vastaan ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa jäi tielle lojumaan. Aasi seisoi sen vieressä, ja leijona seisoi toisella puolen. ₂₅Ihmisiä kulki ohi, ja he näkivät, että tiellä lojui ruumis ja leijona seisoi sen vieressä. He kertoivat tästä tultuaan kaupunkiin, jossa vanha profeetta asui.

₂₆Profeetta, joka oli tuonut miehen tieltä takaisin, kuuli puheet ja sanoi: »Se on se Jumalan mies, joka ei totellut Herran käskyä. Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on raadellut ja tappanut hänet, juuri niin kuin Herra oli hänelle sanonut.» ₂₇Hän sanoi pojilleen: »Satuloikaa minulle aasi», ja he satuloivat sen. ₂₈Hän lähti matkaan ja löysi miehen ruumiin tiellä lojumasta. Aasi ja leijona seisoivat ruumiin vieressä. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä raadellut aasia. ₂₉Profeetta nosti Jumalan miehen ruumiin aasin selkään ja toi sen takaisin. Hän palasi kaupunkiin pitääkseen vainajalle valittajaiset ja haudatakseen hänet. ₃₀Hän vei ruumiin omaan sukuhautaansa, ja vainajalle pidettiin valittajaiset. Surijat huusivat: »Oi veljeni, veljeni!»

₃₁Haudattuaan miehen vanha profeetta sanoi pojilleen: »Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Asettakaa minun luuni hänen luittensa viereen. ₃₂Sillä se tuomio on käyvä toteen, jonka hän Herran käskystä langetti Betelin alttarille ja kaikille uhrikukkuloiden pyhäköille, joita on Samarian kaupungeissa.»

₃₃Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. ₃₄Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä.