1. makkabilaiskirja (apokr.) 8

₁Juudas oli kuullut roomalaisten maineesta. He olivat mahtavia sotureita mutta kohtelivat suopeasti niitä, jotka siirtyivät heidän puolelleen, ja kaikkien luokseen tulleiden kanssa he solmivat ystävyysliiton. ₂He olivat mahtavia sotureita; Juudakselle kerrottiin heidän sodistaan ja urotöistä, joita he olivat tehneet alistaessaan galatalaiset valtaansa ja pakottaessaan heidät maksamaan veroa. ₃Myös Espanjassa he olivat tehneet mainetekoja, kun olivat ottaneet haltuunsa alueen kulta- ja hopeakaivokset. ₄Neuvokkuudellaan ja hellittämättömyydellään he olivat vallanneet koko tuon maan, vaikka se oli hyvin kaukana heidän omasta maastaan, ja he olivat lyöneet kaikki kuninkaat, jotka maan ääriltä olivat marssineet heitä vastaan. Kuninkaat olivat kärsineet musertavan tappion, ja sodasta selvinneet olivat joutuneet maksamaan Roomalle vuotuista veroa. ₅Myös kittiläisten kuninkaat Filippoksen ja Perseuksen ja kaikki muut vastustajansa he olivat sodassa nujertaneet ja alistaneet valtaansa.

₆Aasian kuningas Antiokhos Suuri oli vienyt roomalaisia vastaan valtavan armeijan, jossa oli satakaksikymmentä sotanorsua, ratsuväkeä ja vaunujoukkoja, mutta hänetkin roomalaiset olivat lyöneet. ₇He olivat ottaneet hänet elävänä kiinni ja panneet sekä hänet että hänen seuraajansa maksamaan raskaita veroja ja antamaan panttivankeja. ₈Lisäksi hän oli joutunut luovuttamaan alueita Intiasta, Meediasta ja Lyydiasta ja muista vauraista maakunnistaan. Nämä alueet roomalaiset olivat sitten antaneet kuningas Eumenekselle.

₉Juudakselle kerrottiin myös, että kreikkalaiset olivat suunnitelleet sotaretkeä lyödäkseen roomalaiset viimeiseen mieheen. ₁₀Roomalaiset olivat kuitenkin saaneet vihiä asiasta ja lähettäneet yhden sotapäälliköistään kreikkalaisia vastaan. Kreikkalaiset kärsivät taistelussa suuret miestappiot, ja roomalaiset ottivat heidän vaimonsa ja lapsensa sotasaaliikseen, ryöstivät heidän omaisuutensa, ottivat maan hallintaansa ja tuhosivat kaikki sen linnoitukset. Aina tähän päivään saakka kreikkalaiset ovat olleet heidän vallassaan.

₁₁Kaikki muutkin mantereen ja saarten valtakunnat, jotka olivat nousseet roomalaisia vastaan, olivat kärsineet tappion ja joutuneet heidän valtansa alle. ₁₂Ystäviensä ja turvaa hakevien kanssa he kuitenkin solmivat ystävyysliiton. He olivat alistaneet valtaansa läheisten ja kaukaisten maiden kuninkaita, ja heidän nimensäkin kuullessaan kaikki kauhistuivat. ₁₃Jos he halusivat auttaa jotakuta ja tehdä hänestä kuninkaan, hänestä tuli kuningas, ja yhtä lailla he syöksivät vallasta kenet tahtoivat. Heistä oli tullut todella mahtavia.

₁₄Kaikesta tästä huolimatta yksikään heistä ei ollut kruunauttanut itseään kuninkaaksi eikä pukeutunut purppuraan vallalla mahtaillakseen. ₁₅He olivat luoneet neuvoston, jossa kolmesataakaksikymmentä miestä päivittäin käsitteli kansan asioita pitääkseen maan hallinnon hyvässä järjestyksessä. ₁₆Joka vuosi he uskoivat itsensä ja koko maansa yhden miehen hallintaan, ja kaikki tottelivat tuota miestä, eikä heillä ollut keskenään kateutta eikä kiistaa.

₁₇Juudas valitsi Eupolemoksen, Johananin pojan ja Akkosin pojanpojan, sekä Jasonin, Eleasarin pojan, ja lähetti heidät Roomaan solmimaan ystävyys- ja liittosopimuksen roomalaisten kanssa ₁₈ja näin nostamaan ikeen israelilaisten harteilta. Oli näet ilmeistä, että kreikkalaishallinto orjuuttaisi Israelin.

₁₉Miehet lähtivät Roomaan, ja pitkän matkansa päätettyään he pääsivät neuvoston istuntoon ja saivat siellä puheenvuoron. He sanoivat: ₂₀»Juudas, jota kutsutaan Makkabilaiseksi, hänen veljensä ja koko juutalaisten kansa lähettivät meidät teidän luoksenne solmimaan rauhan ja liittosopimuksen, jotta meidät luettaisiin teidän liittolaistenne ja ystävienne joukkoon.» ₂₁Ehdotus otettiin suosiollisesti vastaan. ₂₂Tässä on jäljennös kirjeestä, joka kaiverrettiin pronssilevyihin ja lähetettiin Jerusalemiin, jotta se olisi siellä todisteena rauhanliitosta ja avunantosopimuksesta:

₂₃»Seuratkoon menestys roomalaisia ja juutalaisten kansaa kaikkina aikoina niin maalla kuin merellä. Pysyköön vihollisen miekka etäällä heistä. ₂₄Mutta jos sota syttyy ja Rooma tai jokin sen valtapiiriin kuuluva liittolaiskansa joutuu ensimmäisenä sotatoimien kohteeksi, ₂₅juutalaisten kansa liittyy varauksitta sotaan, sen mukaan kuin olosuhteet vaativat. ₂₆Juutalaisten tulee pidättyä antamasta hyökkääjille viljaa, aseita, rahaa tai aluksia, ja heidän tulee täyttää velvollisuutensa ilman takuita ja korvauksia. Näin on Rooma päättänyt. ₂₇Mikäli juutalaisten kansa joutuu ensimmäisenä sotaan, Rooma vastaavasti tukee sitä sen mukaan kuin tilanne vaatii. ₂₈Hyökkääjille ei anneta viljaa, aseita, rahaa eikä aluksia, ja Rooma täyttää varauksetta tämän velvollisuutensa. Näin on Rooma päättänyt.

₂₉»Edellä mainituin ehdoin roomalaiset ovat tehneet sopimuksen juutalaisten kansan kanssa. ₃₀Jos osapuolet tämän jälkeen haluavat lisätä sopimukseen jotakin tai ottaa siitä jotakin pois, tämä on tehtävä yksimielisesti. Vasta sen jälkeen lisäys tai poisto astuu voimaan.

₃₁»Niihin vääryyksiin, joita kuningas Demetrios Juudeassa harjoittaa, olemme puuttuneet hänelle lähettämässämme kirjeessä. Sanoimme siinä näin: ’Miksi pidät raskaan ikeesi alla juutalaisia, meidän ystäviämme ja liittolaisiamme? ₃₂Jos he vielä tulevat tänne ja valittavat toimistasi, me hankimme heille oikeutta ja käymme sotaan sinua vastaan maalla ja merellä.’»