2. kuninkaiden kirja 8

₁Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin: »Lähde perheinesi pois Israelista ja asetu jonnekin muualle asumaan. Herra lähettää tähän maahan nälänhädän, ja sitä kestää seitsemän vuotta.» ₂Nainen teki niin kuin Jumalan mies oli neuvonut. Hän lähti perheineen Israelista ja asui seitsemän vuotta muukalaisena filistealaisten maassa.

₃Seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta ja meni anomaan kuninkaalta, että saisi talonsa ja peltonsa takaisin. ₄Kuninkaan puheilla oli juuri silloin Gehasi, Jumalan miehen palvelija, ja kuningas oli pyytänyt häntä kertomaan, mitä kaikkia suuria tekoja Elisa oli tehnyt. ₅Kun Gehasi parhaillaan kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, sinne tuli nainen, jonka pojan profeetta oli herättänyt, ja anoi kuninkaalta taloaan ja peltoaan takaisin. Gehasi sanoi: »Herrani ja kuninkaani! Tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin.» ₆Kuningas kysyi naiselta tapauksesta, ja nainen kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas käski erään hovimiehen lähteä naisen mukaan ja sanoi miehelle: »Järjestä hänelle takaisin kaikki hänen omaisuutensa ja korvaa hänen peltonsa tuotto siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, aina tähän päivään saakka.»

₇Kun Elisa kerran meni Damaskokseen, Syyrian kuningas Ben-Hadad oli sairaana. Kuninkaalle kerrottiin, että kaupunkiin oli saapunut Jumalan mies. ₈Hän sanoi silloin Hasaelille: »Ota mukaasi lahja ja mene tapaamaan sitä Jumalan miestä. Pyydä häntä kysymään Herralta, paranenko minä tästä sairaudesta.» ₉Hasael lähti tapaamaan profeettaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa Damaskoksen parhaita tuotteita. Hän tuli Elisan eteen ja sanoi: »Palvelijasi Ben-Hadad, Syyrian kuningas, lähetti minut luoksesi kysymään, paraneeko hän sairaudestaan.» ₁₀Elisa vastasi: »Sano hänelle, että hän kyllä paranee. Mutta Herra on ilmoittanut minulle, että hän silti on kuoleman oma.»

₁₁Profeetan kasvot jäykistyivät, ja hän tuijotti kauan eteensä. Sitten hän purskahti itkuun. ₁₂»Miksi itket, herrani?» kysyi Hasael. Elisa vastasi: »Siksi, että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki.» ₁₃»Kuinka minä, sinun palvelijasi, tällainen koira, voisin tehdä niin suuria tekoja?» kysyi Hasael. Elisa sanoi: »Herra on ilmoittanut minulle, että sinusta tulee Syyrian kuningas.» ₁₄Hasael lähti Elisan puheilta ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: »Mitä Elisa sanoi sinulle?» »Sinä paranet kyllä, niin hän minulle sanoi», vastasi Hasael. ₁₅Mutta seuraavana päivänä hän otti peitteen, kastoi sen veteen ja painoi kuninkaan kasvoille, ja niin tämä kuoli. Hasael tuli hänen sijaansa kuninkaaksi.

₁₆Joram, Josafatin poika, tuli Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena. Juudan kuningas Josafat oli silloin vielä elossa. ₁₇Joram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

₁₈Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. ₁₉Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi.

₂₀Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan. ₂₁Silloin Joram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Sairiin. Hän lähti yöllä liikkeelle ja löi Edomin vaunujoukkojen päälliköt ja joukot, jotka olivat saartaneet hänet, mutta hänen sotilaansa lähtivät pakoon teltoilleen. ₂₂Niin Edom pääsi Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt erillään tähän päivään saakka. Myös Libna irrottautui Juudasta samaan aikaan.

₂₃Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Joramista ja hänen teoistaan, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. ₂₄Joram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.

₂₅Ahasja, Juudan kuninkaan Joramin poika, tuli Juudan kuninkaaksi, kun Ahabin poika Joram oli kahdettatoista vuotta Israelin kuninkaana. ₂₆Ahasja oli kuninkaaksi tullessaan kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden ajan. Hänen äitinsä oli Atalja, Israelin kuninkaan Omrin pojantytär.

₂₇Ahasja kulki Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on väärää Herran silmissä, sillä hänkin oli äidin puolelta sitä sukua.

₂₈Ahasja lähti yhdessä Ahabin pojan Joramin kanssa sotaretkelle Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. He kävivät taisteluun Ramot-Gileadissa, ja syyrialaiset onnistuivat haavoittamaan Joramia. ₂₉Niin kuningas Joram palasi Jisreeliin toipumaan haavoistaan, joita syyrialaiset olivat häneen Ramotin luona lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Joramin poika, tuli Gileadista Jisreeliin katsomaan Ahabin poikaa Joramia, kun tämä makasi haavoittuneena.