Danielin näky pässistä ja vuohipukista
1Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena tuli minulle, Danielille, jälleen näky, aikaisemmin näkemäni lisäksi. 2Kun näin tämän näyn, olin Susan linnassa, Elamin maakunnassa, ja näyssä minä huomasin olevani Ulaijoen rannalla.
3Kun kohotin katseeni, näin pässin seisomassa joen rannalla, ja pässillä oli kaksi pitkää sarvea, joista toinen oli pitempi kuin toinen, ja se pitempi kasvoi myöhemmin esiin. 4Minä näin pässin puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään, eivätkä muut eläimet kyenneet vastustamaan sitä, eikä ketään voitu pelastaa joutumasta sen ruhjomaksi. Se teki mitä tahtoi ja tuli yhä mahtavammaksi.
5Sitä katsellessani tuli lännestä vuohipukki koko maan yli, tuskin maanpintaa koskettaen, ja sillä pukilla oli otsassaan mahtava sarvi. 6Se tuli aivan sen kaksisarvisen pässin luo, jonka olin nähnyt seisovan joen rannalla, ja se juoksi pässiä vastaan koko vihansa voimalla. 7Minä näin, kuinka se pässin luo tultuaan kävi kiukkuisesti sen kimppuun ja murskasi sen molemmat sarvet, eikä pässi pystynyt pitämään puoliaan. Pukki kaatoi sen maahan ja polki sen jalkoihinsa, eikä kukaan voinut auttaa sitä.
8Vuohipukki tuli hyvin mahtavaksi, mutta sen ollessa mahtavimmillaan sen suuri sarvi katkesi ja tilalle nousi neljä suurta sarvea, yksi kuhunkin ilmansuuntaan. 9Yhdestä niistä puhkesi esiin pieni sarvi, joka kasvoi kasvamistaan etelää, itää ja Ihanaa maata päin. 10Se kasvoi aina taivaan joukkojen tasalle, ja se pudotti maahan taivaan joukkoja ja tähtiä ja tallasi ne jalkoihinsa. 11Se kasvoi ja uhmasi jo taivaan joukon valtiasta, ja valtiaalta otettiin pois päivittäinen uhri ja hänen temppelinsä turmeltiin perustuksia myöten. 12Päivittäisen uhrin sijaan pantiin jumalaton ja väärä palvelus, ja totuus sortui maahan. Ja sarvi menestyi yhä kaikissa toimissaan.
13Sitten minä kuulin pyhien enkelien puhuvan, ja yksi heistä kysyi toiselta: »Kuinka kauan meidän täytyy katsella tätä? Päivittäinen uhri on poissa, jumalattomuus levittää tuhoa, ja pyhäkkö ja palvelus on tallattu maahan!» 14Toinen vastasi: »Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan.»
15Kun minä, Daniel, katselin sitä näkyä ja koetin ymmärtää sen tarkoituksen, huomasin edessäni seisomassa miehen kaltaisen olennon, 16ja minä kuulin ikään kuin ihmisen äänen Ulain rantojen yllä, ja se huusi ja sanoi: »Gabriel, selitä hänelle tämä näky.» 17Hän tuli aivan viereeni, ja hänen lähestyessään minä kauhistuin ja heittäydyin kasvoilleni. Hän sanoi minulle: »Ihminen, sinun tulee ymmärtää, että se näky koskee lopun aikaa.» 18Hänen puhuessaan minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten.
Sitten hän kosketti minua ja nosti minut jälleen seisomaan. 19Hän sanoi:
»Katso, minä teen sinulle tiettäväksi, mitä on tapahtuva vihan ajan lopussa, sillä näky koskee lopun aikaa. 20Kaksisarvinen pässi, jonka näit, tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita. 21Vuohipukki on Kreikan valtakunta, ja suuri sarvi sen otsassa on valtakunnan ensimmäinen kuningas. 22Sarven murtuminen ja tilalle nousseet neljä sarvea tarkoittavat, että siitä kansasta nousee neljä kuningaskuntaa. Niillä ei kuitenkaan ole ensimmäisen kuninkaan voimaa.
23– Ja kun niiden valta on lopullaan,
kun jumalattomuuden määrä on täysi,
on nouseva häikäilemätön kuningas,
juoniin perehtynyt.
24Hänellä on valtava voima,
hän tuottaa tavatonta tuhoa,
menestyy kaikessa mitä tekee
ja tuhoaa maan mahtavia
ja pyhien kansaa.
25Viekkaan älynsä vuoksi hän menestyy
petollisissa toimissaan
ja kasvaa sydämeltään ylpeäksi
ja tuhoaa monia rauhankin aikana.
Myös ruhtinaiden ruhtinasta vastaan hän nousee,
mutta käden koskematta hänet murskataan.
26Ja näky illoista ja aamuista, jonka sait,
on tosi.
Mutta pidä salassa se näky,
sillä se koskee tulevia päiviä.»
27Minä, Daniel, olin uupunut ja sairas jonkin aikaa. Sitten minä nousin ja palvelin jälleen kuningasta. Minä olin hämmentynyt näystäni enkä saanut siihen selvyyttä.
