Jesaja 59

₁Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan

eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.

₂Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne.

Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois,

niin ettei hän teitä kuule,

₃sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat,

teidän sormenne vääryyden saastuttamat,

teidän huulenne puhuvat valheita

ja kielenne kuiskii petosta.

₄Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti,

kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä.

Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä,

kaikki kantavat kohdussaan pahaa

ja synnyttävät turmion.

₅Myrkkykäärmeen munia he hautovat,

hämähäkinseittejä kutovat.

Jos niitä munia joku syö,

hän kuolee.

Jos niistä jokin särkyy,

siitä kuoriutuu kyy.

₆Ei tule vaatetta heidän seiteistään,

eivät he voi pukeutua kättensä töihin.

Heidän työnsä ovat turmion töitä,

heidän kätensä ovat väkivaltaa täynnä.

₇Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin,

he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta.

Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia,

he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä.

₈Rauhan tietä he eivät tunne,

oikeus ei johda heidän askeliaan.

He astelevat mutkaisia polkuja

– joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.

₉Nyt oikeus on meistä kaukana

eikä vanhurskaus meihin yllä.

Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys,

me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa.

₁₀Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin,

tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla,

keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä,

parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,

₁₁me murisemme kuin karhut,

valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset.

Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole,

kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.

₁₂Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan,

alati syntimme syyttävät meitä

ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle.

Me tunnemme pahat tekomme:

₁₃olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet,

pakoilleet Jumalaamme,

puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja,

hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.

₁₄Näin oikeus on työnnetty syrjään

ja vanhurskaus on jäänyt kauas,

näin totuus poljetaan tomuun torilla

eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.

₁₅Totuus on kaikonnut kauas.

Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi.

Kaiken tämän Herra näki,

ja se oli hänen silmissään paha:

maassa ei vallinnut oikeus.

₁₆Hän näki, ettei siellä ollut ketään,

joka olisi puuttunut asiaan,

ja hän ihmetteli sitä.

Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin,

ja oikeus oli hänen tukenaan.

₁₇Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen,

pelastuksen kypärän hän pani päähänsä,

hän pukeutui koston vaatteisiin,

kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa.

₁₈Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan,

vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen

ja kostaa myös kaukaisille rannoille,

₁₉niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä

ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta.

Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta,

jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle.

₂₀Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana,

Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana,

kun he luopuvat rikkomuksistaan,

sanoo Herra.