Vihollinen hyökkää Moabiin
1Moabille.
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
– Voi Neboa, se murskataan!
Kirjataim vallataan ja tuhotaan.
Kaupunki vuoren laella
antautuu ja kukistuu.
2Kadonnut on Moabin kunnia!
Viholliset ovat jo Hesbonissa
ja tekevät suunnitelmia
moabilaisten tuhoksi:
»Käydään kimppuun,
pyyhkäistään heidät pois maan päältä!»
Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä,
miekka on jo kintereilläsi.
3Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista,
siellä riehuu hävitys ja tuho.
4Moab on kukistunut,
kauas kuuluu pienokaisten parku.
5Pakoon päässeet
nousevat itkien Luhitin solaa,
Horonaimista laskeutuvalta tieltä
kantautuvat tuskan huudot
hävityksen tähden.
6»Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan,
pysytelkää hengissä kuin kataja!»
7Moab, sinä olet luottanut
mahtiisi ja rikkauteesi,
siksi sinutkin valloitetaan.
Kemos viedään vieraaseen maahan,
samoin sen papit ja ruhtinaat.
8Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit,
yksikään ei säästy tuholta.
Laakso hävitetään,
ylänkö tuhotaan.
Näin on Herra puhunut.
9Pystyttäkää muistokivi Moabille,
sen loppu on tullut.
Sen kaupungit tulevat autioiksi,
niissä ei enää asu kukaan.
10»Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!»
Moabin rauhan aika on päättynyt
11– Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa,
sitä ei ole viety vieraaseen maahan.
Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä,
niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä.
Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen,
sen maku on säilynyt,
sen tuoksu pysynyt samana.
12»Mutta päivät tulevat», sanoo Herra, »jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi. 13Kemos ei voi auttaa Moabia, niin kuin ei Betelin jumala voinut auttaa Israelia, vaikka kansa luotti siihen.»
14– Voi, miksi te kerskutte:
»Me olemme sankareita,
urheita miehiä valmiina taisteluun!»
15Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan,
sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi.
Näin sanoo Kuningas,
Herra Sebaot on hänen nimensä.
16Moab on jo tuhon partaalla,
sen loppu lähestyy nopeasti.
17Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit,
itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette!
Valittakaa: »Murtunut on vahva valtikka,
loistava käskijän sauva!»
Moabin asukkaat pakenevat
18– Te, jotka asutte Dibonissa,
astukaa alas kunnianne kukkulalta
ja istukaa tunkiolle!
Moabin viholliset
hyökkäävät nyt kimppuunne
ja tuhoavat linnoituksenne.
19Menkää tielle tähystämään,
te Aroerin asukkaat.
Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta,
kysykää, mitä tapahtuu.
20»Onnettomasti on käynyt Moabille,
se on kukistunut.
Itkekää ja valittakaa!
Huutakaa Arnonvirran yli:
Moab on hävitetty!»
21Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat, 22Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim, 23Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon, 24Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.
25– Moabin sarvet on katkaistu,
sen käsivarsi lyöty poikki,
sanoo Herra.
26»Juottakaa Moab juovuksiin, niin että se oksentelee ja joutuu itse naurunalaiseksi. Se on ylvästellyt Herraa vastaan! 27Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti.»
28– Lähtekää kaupungeista, moabilaiset,
menkää asumaan kallionkoloihin!
Ottakaa oppia kyyhkysistä,
jotka pesivät rotkon seinämissä.
Moabin kohtalo
29– Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä:
miten kopea se on ollut,
miten korskea, mahtava, ylimielinen
ja sydämeltään pöyhkeä!
30»Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn», sanoo Herra. »Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat.»
31– Minä suren Moabin kohtaloa,
huudan apua koko kansan tähden,
muistelen Kir-Haresetin asukkaita.
32Minä itken Jaeserin kanssa
sinua, Sibman viiniköynnös.
Sinun versosi rönsyilivät yli meren,
ulottuivat Jaeseriin asti.
Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen,
vei hedelmäsi ja viinisatosi!
33Ilo ja riemu on korjattu pois
Moabin tarhoista.
Viinikuurnat eivät enää täyty,
eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot.
Ilon äänet ovat vaienneet.
34Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.
35»Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen», sanoo Herra.
36– Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu,
minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita
alakuloisesti kuin huilu.
Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!
37Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,
jokaisen parta on leikattu pois.
Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja,
jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.
38Moabin talojen katoilta ja toreilta
kuuluu pelkkää valitusta.
»Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian», sanoo Herra.
39»Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut – nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!»
Moabin täydellinen tuho
40Näin sanoo Herra:
– Se kiitää kohti Moabia
kuin kotka, siivet levällään!
41Kaupungit valloitetaan,
linnoitukset kukistuvat.
Tuona päivänä
Moabin rohkeinkin mies on hädissään
kuin synnytystuskissa oleva nainen.
42Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä:
röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.
43– Kauhu ja kuoppa ja loukku
odottavat sinua, Moabin asukas,
sanoo Herra.
44Joka pääsee kauhua pakoon,
putoaa kuoppaan,
ja joka nousee kuopasta,
jää loukkuun.
Se vuosi on lähellä,
jolloin minä rankaisen Moabia,
sanoo Herra.
45– Hesbonin liepeillä seisahtuvat
uupuneet pakolaiset.
»Tuli lähti liikkeelle Hesbonista,
roihu Sihonin palatsista.
Se kulutti Moabin ohimot,
poltti kerskurikansan päälaen.»
46Voi sinua, Moab!
Loppu on tullut Kemosin kansalle!
Poikasi on viety vieraaseen maahan,
tyttäresi vankeuteen.
47»Mutta aikojen kuluttua minä käännän Moabin kohtalon», sanoo Herra.
Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.
