Jeremia 49

₁Ammonille.

Näin sanoo Herra:

– Eikö Israelilla ole poikia,

eikö hänellä ole perillistä?

Miksi Milkom on perinyt Gadin maat

ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?

₂Aika tulee, sanoo Herra,

jolloin minä kohotan sotahuudon

ammonilaisten Rabbaa vastaan.

Se tulee autioksi rauniokummuksi,

sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi.

Silloin Israel saa takaisin perintömaansa,

joka siltä valloitettiin,

sanoo Herra.

₃Valita, Hesbon! Ai on hävitetty!

Huutakaa, Rabban tyttäret,

pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa,

kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä,

sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan,

samoin sen papit ja ruhtinaat!

₄Miksi kerskailet laaksoista,

sinä huikentelevainen tytär –

olkoot ne kuinka viljavia tahansa?

Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot:

»Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?»

₅Minä tuon sinun päällesi kauhun,

sanoo Herra Jumala Sebaot,

kauhun joka puolelta.

Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin,

eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.

₇Edomille.

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Eikö Temanissa ole enää viisautta?

Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä,

onko heidän viisautensa homehtunut?

₈Paetkaa, kääntykää takaisin,

piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat!

Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille.

On tullut aika rangaista heitä.

₉Kun viininkorjaajat tulevat,

he eivät jätä mitään jälkikorjuuseen.

Kun varkaat tulevat yöllä,

he tekevät tuhoa mielin määrin.

₁₀Minä riisun Esaun paljaaksi,

löydän hänen kätkönsä,

turha hänen on enää piiloutua.

Esaun suku tuhoutuu.

Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita,

jotka voisivat sanoa:

₁₁»Jätä orposi minulle, minä elätän heidät,

sinun leskesi voivat turvautua minuun.»

₁₄– Minä olen kuullut, mitä Herra on puhunut.

Hänen sanansaattajansa on lähetetty

kansojen keskuuteen julistamaan:

»Kokoontukaa, nouskaa sotaan Edomia vastaan,

hyökätkää sen kimppuun!»

₁₅Näin sanoo Herra Edomille:

– Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi,

kaikki sinua halveksivat.

₁₆Sinä olet kylvänyt kauhua,

sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut.

Sinä asut kallioluolissa,

hallitset korkeita kukkuloita.

Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka,

minä syöksen sinut alas,

sanoo Herra.

₁₉– Niin kuin leijona nousee

Jordanin rannan tiheiköstä

ja hyökkää rehevälle laitumelle,

niin minä ajan hetkessä edomilaiset maasta

ja vedän heidän johtomiehensä tilille.

Kuka on minun vertaiseni,

kuka voi vaatia minut oikeuteen?

Kuka on se paimen,

joka voi vastustaa minua?

₂₀Sen tähden kuulkaa,

mitä Herra on päättänyt Edomista,

mitä hän aikoo tehdä

Temanin asukkaille:

Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois,

totisesti, laitumet autioituvat

ihmisten pahuuden tähden!

₂₁Edom luhistuu,

pauhusta maa järisee,

huudot kiirivät Kaislamerelle saakka!

₂₂Se nousee, kiitää kohti Bosraa

kuin kotka, siivet levällään!

Tuona päivänä

Edomin rohkeinkin mies on hädissään

kuin synnytystuskissa oleva nainen.

₂₃Damaskokselle.

– Tyrmistyneitä ovat Hamat ja Arpad,

ne ovat kuulleet huonoja uutisia ja vapisevat.

Tuska kuohuu kuin meri tyyntymättä.

₂₄Damaskoksen rohkeus murtuu,

sen joukot kääntyvät pakoon,

kansa on kauhun vallassa.

Tuska kouristaa sitä kuin synnyttäjää.

₂₅Voi, kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki,

riemun kaupunki!

Näin sanoo Herra babylonialaisille:

– Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin,

lyökää idän miehet!

₂₉Heidän telttansa ja laumansa viedään.

Heidän majansa ja tavaransa ryöstetään,

heidän kamelinsa otetaan saaliiksi.

Huuto kiirii: »Kauhua kaikkialla!»

₃₀Paetkaa minkä ehditte,

piiloutukaa, te Hasorin asukkaat,

sanoo Herra.

Babylonian kuningas Nebukadnessar on tehnyt päätöksensä,

laatinut suunnitelmansa teitä vastaan.

₃₁Liikkeelle, babylonialaiset!

Hyökätkää tuon kansan kimppuun,

joka on elänyt huolettomana

ja asunut turvassa, sanoo Herra.

Se asuu erillään kaikista muista,

eikä sillä ole kylissään portteja eikä salpoja.

₃₂Kamelit ryöstetään,

valtaisat karjalaumat joutuvat saaliiksi.

Minä sirottelen kaikkiin tuuliin nuo miehet,

joiden ohimot ovat paljaaksi leikatut.

Minä annan onnettomuuden tulla

joka taholta heidän päälleen,

sanoo Herra.

₃₃Hasor tulee autiomaaksi,

koskaan ei sitä enää rakenneta,

siellä asustavat vain sakaalit.

Ei kukaan jää Hasoriin asumaan,

ei yksikään sinne asetu.

₃₅Näin sanoo Herra Sebaot:

– Minä murran Elamin mahdin,

särjen sen jousen.

₃₆Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta

neljältä ilmansuunnalta.

₃₇– Minä panen elamilaiset kauhistumaan vihollisiaan,

kaikkia niitä, jotka tavoittelevat heidän henkeään.

Minä tuon heille onnettomuuden,

hehkuvan vihani minä heille tuon, sanoo Herra.

Minä lähetän miekan heidän kintereilleen,

kunnes olen tuhonnut viimeisenkin heistä.

₃₈Minä pystytän valtaistuimeni Elamiin,

hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat,

sanoo Herra.