Job 21

₂– Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon,

sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

₃Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua.

Kun olen sanonut sanottavani,

sitten voitte pilkata minua.

₄En kai minä ihmisille valitustani osoita?

Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

₅Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa!

Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

₆Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn,

vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

₇Miksi jumalattomat saavat elää?

Miksi he elävät korkeaan ikään?

Miksi heidän on valta ja voima?

₈He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi,

heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

₉Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa,

Jumalan vitsa ei siihen koske.

₁₀Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan,

hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

₁₁Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat,

nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

₁₂he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa,

he karkeloivat huilun tahdissa.

₁₃Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä,

rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

₁₄Jumalalle jumalattomat sanovat:

»Pysy loitolla meistä!

Emme me piittaa sinun teistäsi.»

₁₅He ajattelevat: »Mikä on Kaikkivaltias?

Miksi me häntä palvelisimme?

Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?»

₁₆He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään.

Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

₁₇Milloin jumalattoman lamppu sammuisi?

Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi,

milloin Jumala niin häneen vihastuisi,

että tuhoaisi hänet?

₁₈Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa,

kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

₁₉Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen.

Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut.

Saakoon hän itse kärsiä!

₂₀Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan,

juokoon hän Jumalan vihan maljan!

₂₁Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää,

kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

₂₂Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle

hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

₂₃Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä,

keskellä rauhaa ja vaurautta,

₂₄lanteet vahvoina ja ravittuina,

luut ydintä myöten voimaa täynnä.

₂₅Toinen taas kuolee mieli katkerana,

saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

₂₆Rinta rinnan he lepäävät maassa,

ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

₂₇Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette

ja mitä juonia punotte minua vastaan!

₂₈Te tietysti sanotte:

»Missä nyt on mahtimiehen talo,

missä tuo syntisten asumus?»

₂₉Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita

niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet?

Ettekö ole ottaneet oppia

siitä mitä he ovat kokeneet?

₃₀Pahat säästyvät tuhon päivänä,

jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

₃₁Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja,

kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

₃₂Kun hänet viedään hautaan,

hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

₃₃Lempeä on hänen päällään laakson multa.

Hänen jäljessään kulkee saattojoukko,

ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

₃₄Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte!

Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.