Sananlaskut 9

₁Viisaus on rakentanut itselleen talon,

seitsenpylväisen rakennuksen.

₂Hän on teuraansa teurastanut,

maustanut viinin, kattanut pöydän

₃ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin

kuuluttamaan sen kukkuloilta:

₄»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

₅»Tulkaa, syökää pöytäni antimia,

juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.

₆Jättäkää haihattelu, niin menestytte,

kulkekaa vakaasti viisauden tietä.»

₇Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua,

jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

₈Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun,

nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

₉Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä,

opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

₁₀Herran pelko on viisauden alku,

Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

₁₁»Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi,

kartutan elämäsi vuosia.

₁₂Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse,

holtittomasta elämästä kärsit itse.»

₁₃Tyhmyys, se häpeämätön nainen,

pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

₁₄Kaupungin korkeimmalla paikalla

hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

₁₅ja kutsuu talon ohi kulkevia,

jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

₁₆»Oletko kokematon? Tule silloin tänne!»

Ja ymmärtämättömille hän sanoo:

₁₇»Varastettu vesi makealta maistuu,

herkuista parhain on salaa syöty leipä.»

₁₈Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo,

tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.