Hepr. - Kirje heprealaisille 4

₁Meidän on syytä olla varuillamme, ettei kukaan jäisi joukosta eikä siten pääsisikään Jumalan lupaamaan lepoon. Tämä lupaus on yhä voimassa. ₂Me olemme kuulleet ilosanoman kuten nuo entisaikojen ihmiset, mutta eipä sen kuulemisesta ollut heille mitään hyötyä. He eivät uskoneet ilosanomaa eivätkä siksi sisäistäneet sitä. ₃Sen sijaan me, jotka uskoimme sanoman, pääsemme lepäämään.

Jumala siis sanoi:

Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä on ollut valmiina maailman syntyhetkestä saakka. ₄Kirjoituksissa näet sanotaan seitsemännestä päivästä näin: »Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi eikä tehnyt työtä.» ₅Tässä toisessa kohdassa kuitenkin sanotaan: »He eivät taatusti pääse perille, minun luokseni lepäämään.»

₆Jotkut siis pääsevät lepoon. Muinaiset ilosanoman kuulijat eivät kuitenkaan päässeet, koska eivät totelleet. ₇Siksi Jumala on säätänyt uuden määräpäivän, »tämän päivän». Myöhemmin Daavid ilmaisi Jumalan ajatuksen niin kuin edellä sanottiin:

₈Jos jo Joosua olisi johdattanut kansan perille lepopaikkaan, ei Jumala puhuisi jostain myöhemmin tulevasta päivästä. ₉Jumalan kansan sapattijuhla on siis vielä edessäpäin. ₁₀Se, joka on päässyt Jumalan luokse lepäämään, saa levätä työtä tekemättä niin kuin Jumalakin teki. ₁₁Tehdään siis kaikkemme, että pääsisimme tuohon lepoon eikä kukaan sortuisi ottamaan mallia noista tottelemattomista.

₁₂Jumalan sana on elävä ja voimakas. Se on terävämpi kuin molemmilta puolilta teroitettu miekka. Se lävistää tajunnan ja hengen, viiltää nivelet, halkaisee luut ja paljastaa salaisimmatkin aikeet ja ajatukset. ₁₃Jumalalta ei pysy salassa mikään, vaan hän näkee kaiken paljaana. Hänelle me olemme tilivelvollisia.

₁₄Tunnustetaan siis sinnikkäästi uskoamme, koska meillä on suuri ylipappi, Jeesus, Jumalan Poika. Hän on kulkenut taivaiden halki Jumalan luokse. ₁₅Meidän ylipappimme jos kukaan osaa suhtautua heikkouksiimme myötämielisesti. Onhan hän joutunut käymään läpi kaiken sen minkä mekin – hän ei vain ollut syntinen. ₁₆Mennään siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme myötätuntoa ja löytäisimme apua silloin, kun sitä tarvitsemme.