Room. - Kirje roomalaisille 4

₁Mitä meidän juutalaisten siis pitäisi sanoa esi-isämme Abrahamin löytäneen? ₂Jos Jumala olisi hyväksynyt hänet tekojen vuoksi, hänellä olisi ollut syytä ylpeillä. Ei sellainen kuitenkaan käy Jumalan edessä. ₃Mitä sanotaankaan kirjoituksissa? »Abraham uskoi Jumalaa, ja niin Jumala hyväksyi hänet.» ₄Työntekijälle maksettua palkkaa ei pidetä lahjana vaan korvauksena. ₅Hyväksytyksi sen sijaan voi tulla se, joka ei tee työtä. Riittää, että hän luottaa Jumalaan, joka hyväksyy syyttömäksi jumalattoman. ₆Ylistäähän Daavidkin onnelliseksi ihmistä, jonka Jumala hyväksyy tämän teoista riippumatta:

₉Onko tämä onni siis vain ympärileikattuja varten vai myös ympärileikkaamattomia? Sanotaanhan: »Jumala hyväksyi Abrahamin, koska tämä uskoi.» ₁₀Missä vaiheessa tämä tapahtui? Oliko Abraham silloin jo ympärileikattu? Ei, vaan hän oli vielä ympärileikkaamaton. ₁₁Hän sai ympärileikkauksen merkin todisteeksi siitä, että hän oli jo ympärileikkaamattomana luottanut Jumalaan ja että Jumala oli hyväksynyt hänet. Näin hänestä tuli isä kaikille niille ympärileikkaamattomille, jotka uskovat ja jotka hyväksytään. ₁₂Abraham on myös ympärileikattujen isä, kun he uskovat kuten hän uskoi jo ennen ympärileikkaustaan.

₁₃Jumala lupasi koko maailman perinnöksi Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Ei hän tehnyt sitä siksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että tämä luotti häneen. Luottamus teki Abrahamista kelvollisen. ₁₄Usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa, jos perinnön saavat ne, jotka noudattavat lakia. ₁₅Laista näet seuraa viha. Jollei ole lakia, ei ole myöskään rikosta.

₁₆Siksi usko saa lupauksen toteutumaan. Tämä horjumaton lupaus merkitsee armoa kaikille Abrahamin jälkeläisille. Se ei rajoitu vain niihin, jotka noudattavat lakia. Se koskee myös niitä, joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, ₁₇niin kuin on kirjoitettu: »Minä olen tehnyt sinusta monien kansojen isän.» Abraham luotti Jumalaan, joka tekee kuolleista eläviä ja kutsuu olemattomat olemaan. ₁₈Abraham toivoi, vaikkei toivoa ollut. Hän uskoi tulevansa »monien kansojen isäksi», koska oli sanottu: »Näin suureksi kasvaa sinun jälkeläistesi määrä.» ₁₉Abrahamin usko ei horjunut, vaikka hän ymmärsi, että lähes satavuotiaana hän oli kyvytön saamaan lapsia ja että Saaran kohtu oli kuihtunut. ₂₀Abraham ei silti lakannut luottamasta Jumalan lupaukseen. Hän sai voimaa uskostaan ja antoi kunnian Jumalalle. ₂₁Hän oli varma siitä, että Jumala pystyy pitämään lupauksensa. ₂₂Siksi »Jumala hyväksyi hänet».

₂₃Tätä ei kuitenkaan kirjoitettu vain Abrahamin vuoksi ₂₄vaan myös meidän vuoksemme. Jumala hyväksyy meidätkin kelvollisiksi, kun uskomme häneen, joka herätti Herramme Jeesuksen kuolleiden joukosta. ₂₅Jeesuksen annettiin kuolla meidän rikkomustemme vuoksi, ja hänet herätettiin eloon, jotta Jumala hyväksyisi meidät.