Hasmonit

Hasmonit (tai Makkabit) oli pappiskuninkaiden suku, joka hallitsi itsenäistä juutalaisvaltiota vuosina 137-34 eKr. Hasmonit olivat ylipappi Mattatian ja hänen viiden poikansa jälkeläisiä. Näistä Juudas Makkabilainen johti ns. makkabilaiskapinaa seleudikien kuningasta Antiokhos IV Epifanesta vastaan. Hasmonien suku pysyi vallassa siihen asti, kunnes roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 63 eKr.

Hasmonien muodollinen valta kasvoi vähitellen. Mattatian poika Jonatan Apfus (160-143 eKr.) varmisti itselleen ylipapin aseman. Jonatanin kuoleman jälkeen kansa julisti hänen veljensä Simonin armeijan komentajaksi, juutalaisten johtajaksi ja ylipapiksi (apokryfinen 1. Makk. 14:25-49).

Simonin kuoltua vuonna 134 eKr. johtoon nousi hänen poikansa Johannes Hyrkanos. Tämän jälkeen kaikki korkeimmat virat pysyivät Hasmonien suvulla, ja ne periytyivät automaattisesti. Johannes Hyrkanoksen poika Aristobulos I (104–103 eKr.) oli ensimmäinen Hasmoni-hallitsija, jota kutsuttiin kuninkaaksi.